Arvio: Väkevä comeback, jollaisia tulee harvoin vastaan – Peace in Place on Poison the Wellin äkäisin ja aikuismaisin levy

Harva odotti Poison the Wellin enää palaavan, ja vielä harvempi osasi odottaa kuudentoista vuoden tauon jälkeisestä Peace in Placestä bändin parasta albumia.
Arvio julkaistu Soundissa 3/2026.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Poison the Well
Peace in Place
Sharptone

Kun nu-metal teki vuosituhannen vaihteen jälkeen kuolemaa, screa­moksi nimetty metalcorea ja emoa yhdistellyt genre alkoi nostaa päätään. Skeneen kuului Alexisonfiren ja The Usedin kaltaisten bändien lisäksi floridalainen Poison the Well, jonka You Come Before You (2003) oli genren parhaita, pop punkin tapaan vähän kevyeksi nähdyn musiikkityy­lin taiteellista arvoa nostavia teoksia.

Bändin seuraavilla levyillä screa­mo-elementit vähenivät ja ilmaisu alkoi nojata enemmän metalco­reen ja post-hardcoreen. The Tropic Rotin (2009) jälkeen Poison the Well kuopattiin. Harva odotti bändin enää palaavan, ja vielä harvempi osasi odottaa kuudentoista vuoden tauon jälkeisestä Peace in Placestä bändin parasta albumia.

On vähemmän yllättävää, että uusi albumi tuntuu edellisiä aikui­semmalta, mutta samalla kyseessä on ehkä bändin äkäisin levy. Biisit ovat todella syviä ja monitahoisia olematta millään tapaa vaikeas­ti lähestyttäviä. Uutta ja vanhaa sekä ryttäystä ja melodisuutta yhdistellään erittäin toimivasti. Ote on niin varma ja suoraviivai­nen, että bändin on vaikea uskoa olleen tauolla.

Näin väkevää comebacklevyä tulee vastaan harvoin.