Tästä levystä olisin halunnut pitää enemmän.
Karstulalainen Susanna Leppänen, palkittu kansanmuusikko ja tangokuningatarfinalisti, muistuttaa sikäli itseäni, että hänkin innostui 1990-luvun legendaarisesta Metsolat -tv-sarjasta vasta joitakin vuosia sitten. Leppäsellä homma sai tosin sellaiset mittasuhteet, että nyt käsillä on Metsolan perheen kotitilan mukaan nimetty teema-albumi, jota olen odottanut kasaritsemppirokkia tarjoilleesta Metsolan Erkki -singlestä asti.
Oodi ikuisesta riittämättömyyden tunteesta kärsivälle antisankarille toimii projektin esittelynä hienosti, mutta lyhyeltäkin levyltä olisi odottanut enemmän kuin lisää biisejä, joissa ymmärretään tai paheksutaan milloin minkäkin hahmon luonnetta ja toimia. Kerronnallisesti Leppävaara ei ole sen kummempi kuin joku kotisohvalla hihkumassa juonenkäänteille ”just näin!” tai ”voi hemmetti!”. Tämä on tietysti se helpoin tapa lähestyä hanketta.
Myös sävellyksissä ja sovituksissa mennään helpoimman kautta, ja sinänsä pätevät ja toteutukseltaan kohtalaisen vaihtelevat suomipoplaulut jäävät kertakäyttöisiksi. Kateellinen Kaukovaara -biisin paheellinen yökerhotunnelma toimii parhaiten.
Leppävaara on musiikkia Metsolat-fanitapaamisiin, jos sellaisia järjestetään.