Viides pitkäsoitto ja toinen coverlevy viiteen vuoteen. Tilastot viittaavat välityöhön.
Mutta kun Dan Auerbach saa ensimmäisestä riffistä otteen, numerot haihtuvat savuna ilmaan. Willie Griffin and Companyn Where There’s Smoke There’s Fire riistäytyy houreiseksi pätsiksi, jonka kuumuus saa kaiken väreilemään. Ja kun Junior Kimbroughin Nobody But You Baby päättää kimaran kolme varttia myöhemmin, hiillos jää kytemään.
Versioiden resepti on yksinkertainen. Fuzz leikkaa Auerbachin teemat sahalaitaisiksi, mikrofonin kalvo kulottuu karrelle ja Patrick Carneyn rummut lonksuttelevat viekkaan veltosti. Laulut runnotaan alkuperäisesittäjästä (esimerkiksi Earl Hooker, R. L. Burnside ja Dr. Feelgood) riippumatta samaan sapluunaan, jonka reunat on nakuteltu paikoilleen suurpiirteisesti. Näin lähellä lähtöruutuaan The Black Keys ei ole ollut toviin.
Muoto paljastaa levyn taustat. Peaches! on syntynyt spontaanina terapiatyönä, jonka viimeistelemätön ote ja tyylikkäästi värjätyt lisäraidat iskostuvat yhtenäiseksi, välittömäksi kokonaistunnelmaksi. Näennäisessä tarpeettomuudessaankin albumi repsottaa, vuotaa ja huojuu juuri sopivasti välittääkseen olennaisen.
Tietyllä tavalla Peaches! on piste, jossa äänet ja ystävyys tiivistyvät niin tiheäksi massaksi, että räjähdys on väistämätön.
