Kuinka neurosismaista julkaista kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen albumi täysin yllättäen Isisin entisen kitaristi-laulajan Aaron Turnerin kanssa ja saada maa vapisemaan kuulijoiden alla täysin vaivattomasti.
An Undying Love for a Burning World on parasta Neurosista sitten vuoden 2004 The Eye of Every Stormin. Levy menee samalle viivalle bändin klassikoiden kanssa. Aaron Turner sopii joukkoon niin hyvin ja Neurosisin kitkerä groove jyrää sillä tavalla, että albumin tietää jo ensihetkistä istuvan täydellisesti tähän sairastuneeseen maailmaan.
Jo vuosikymmeniä Neurosis on määrittänyt aivan omaa sludge- ja post-rock-olevaisuuttaan. 2010-luvulla bändi oli taantumassa lukuisten kopioidensa tasolle, mutta heti kun An Undying Love for a Burning Worldin luotaantyöntävän rujo mutta puoleensavetävän kaunis maisema alkaa näkyä, tietää kokevansa jotain tarpeellista.
Neurosis ei ole pakonomaisesti niin raskas orkesteri kuin mahdollista. Se tekee kaiken hienovaraisesti. Viimeistään 17-minuuttisen Last Lightin päättyessä ymmärtää sen puhdistavan voiman, jota tällaisessa syvästä tarpeesta luodussa musiikissa voi olla.
