Arttu Seppänen muistelee kolumnissaan aikaa, kun menestyneet urheilijat talutettiin studioon äänittämään hittibiisejä. Näistä projekteista syntyi joitain kotimaisen populaarimusiikin kummallisimpia helmiä.
Aihe: Arttu Seppänen
Kolumni: Tarina ystävyydestä, Elbow’sta, Motörhead-viinistä ja sotkuun päättyneestä baari-illasta
Sinä iltana joimme ystäväni Juhan kanssa neljä pulloa Motörhead-viiniä, kuuntelimme Elbow’ta ja puhuimme ihmissuhteista. Olin vasta tavannut Juhan, koska hän oli juuri alkanut seurustella yhden ystäväni kanssa. Juhalla oli laaja musiikkimaku, jota hän itse parhaansa mukaan typisti puhumalla lähinnä Killing Jokesta, Rob Zombiesta ja jostain muusta käsittämättömästä industrial-paskasta. Mutta meitä yhdisti Elbow.
Kolumni: Luojan kiitos Oasista ei ole enää olemassa
Arttu Seppänen pohtii viimeisimmässä Soundi-kolumnissaan Oasisin syvintä olemusta.
Kolumni: Miksi Sunrise Avenue on niin suosittu? Vaikeaan kysymykseen on lopulta helppo vastaus
Uransa lopettava Sunrise Avenue nauttii kunnioitettavaa suosiota, mutta kriitikot eivät ole yhtyeelle koskaan lämmenneet. Miksi? Arttu Seppänen pohtii asiaa Soundissa 3/20 julkaistussa kolumnissaan.
Kolumni: Bob Dylan potkii kaikkia nilkkaan, mutta ihmiset vain rakastavat häntä enemmän
Bob Dylan on popmusiikin historian hauskin mies, tuumaa Arttu Seppänen kolumnissaan. Tätä artistia ei koskaan nähdä stadionin lavalla valamassa yleisöön tsemppihenkeä.
Kolumni: Koko Emma-gaalan voisi räjäyttää
Jos nykymallinen Emma-gaala katoaisi maan päältä, ei sitä muutaman vuoden päästä osaisi kovin moni kaivata, kirjoittaa Arttu Seppänen. Kolumni on julkaistu Soundissa 1/20.
Kolumni: Mestarit Areenalla olisi voinut olla myös Neljä tunaria – 1990-luvulla nähtiin ilmiö, joka hämmästyttää edelleen
Arttu Seppänen muistelee uusimmassa kolumnissaan 1990-luvulla suomalaista musiikkikenttää järisyttänyttä Mestarit-konseptia.
