Kuukauden demo: LIKE TOMORROW
www.liketomorrow.com
Like Tomorrow on keksinyt itselleen hienon nimen. Siinä on eteerisyyttä ja kuulautta, kuten bändin musiikissakin. Like Tomorrow edustaa tänään kansainvälisyyttä, johon yhtye on edennyt johdonmukaisesti. Bändi ei ole ollut erityisen särmikäs aiemminkaan, mutta nyt pehmeydestä on muodostunut hyve. Biisit valuvat kuin hunaja purkista, ja sävellykset ovat äärimmäisen taitavasti jäsenneltyjä. Jokainen osa tukee harkiten toistaan ja kappaleista rakentuu ehjiä kokonaisuuksia, jotka myös rinnan toisten sävellysten kanssa muodostavat yhtenäisen linjan. LT on löytänyt ripauksen vahvempaa mahtipontisuutta, mutta bändi ei alleviivaa sitä mitenkään erityisesti. Kysymys taitaa olla lähinnä itsevarmuudesta ja vahvemmasta luotosta omaa materiaalia kohtaan. Luonnollisesti laulaja Tuuli Peltomäki nousee bändistä selkeimmin esille, mutta kyllä hän myös ansioituu mallikkaasti tehtävässään. Puhdas, hieman tummasävyinen ja kauniisti soiva lauluääni on hulppea kuorrutus Like Tomorrow´n uljaille sävellyksille.
Bändillänne on hieno nimi. Mistä olette moisen keksineet, kitaristi Antti Konttinen?
– Se ei ole meidän alkuperäinen nimi, mutta sitä vanhaa ei tarvitse mainita missään. Mietimme, että tarvitsimme uuden nimen ja se vain tippui jostakin. Ei sitä mistään maitopurkin kyljestä napattu.
Like Tomorrow on kotoisin Eurasta, mutta nykyään yhtyeen jäsenet asuvat kuka missäkin. Miten bändin pyörittäminen onnistuu, kun on välimatkaa?
– Kyllä sen saa sovitettua. Välillä on pieniä ongelmia, mutta tällä tasolla treenaaminen onnistuu hyvin. Meidän treenikämppä on Eurassa ja treenaamme yleensä viikonloppuisin.
Edellisellä demolla kuului selvästi Nightwish-vaikutteet. Nyt ne ovat lieventyneet. Oletteko tarkoituksella karsineet vaikutteita?
– Emme ole tietoisesti pyrkineet mihinkään. Pyrimme vain tekemään hyviä biisejä. Ei tieten tahtoen voi lähteä keksimään jotakin uutta juttua. Nyt alamme pikkuhiljaa kuulostaa siltä, miltä haluammekin bändin kuulostavan.
Kappaleenne kuulostavat perin vaivattomilta ja luonnollisilta. Minkälainen synnytystuska niiden taustalla piilee?
– Kosketinsoittajamme tekee biisit. Yleensä ne lähtevät liikkeelle jostakin melodian pätkästä. Kun kokonaisuus alkaa selkeytyä, hän äänittää syntikkaversion. Työstämme sitä yhdessä. Hiomme ja kokeilemme erilaisia juttuja.
Minkälaisista asioista joudutte neuvottelemaan musiikkia tehdessä?
– Totta kai kaikesta. Eihän mikään kohta itsestään tule. Jokainen rummun isku, riffi ja mitä kaikkea siellä onkaan on mietitty ja neuvoteltu. Mutta ristiriitatilanteita ei ainakaan toistaiseksi ole tullut. Teemme kaikki biisit valmiiksi saakka ja sillä tarkoituksella, että ne julkaistaan tai ainakin soitetaan keikoilla.
Miten sanoitusvastuu on langennut sinun harteillesi?
– Isosiskoni teki muutama vuosi sitten meille sanoituksia. Sitten minä tein tekstit joihinkin biiseihin ja olen näköjään tehnyt kaikki tekstit uusimpiin kappaleisiin. Aiheet löytyvät asioista, joita tulee muutenkin kelailtua. Levyn nimi Human Natural Selection kuvaa aika hyvin sitä, mistä biiseissä on kysymys.
Bändin kokoonpano on pysynyt samana alusta lähtien. Ilmeisesti kemiat toimivat hyvin?
– Tämä on meidän kaikkien ensimmäinen bändi. Lähdimme roiskimaan mistään mitään tietämättä. Jokainen oli tietysti itsekseen hiukan soitellut. Olimme kavereita entuudestaan ja laulaja on minun serkkuni. Kemiat eivät voisi paremmin pelata.
THE MYTH OF AUTUMN
www.themythofautumn.com
The Myth Of Autum esitteli vuosi sitten arvioidulla demollaan kovan luokan osaamista. Harppaus tälle uudelle demolle ei ole enää suuren suuri, sillä bändi on linjansa löytänyt ja hallitsee hommansa kaikin tavoin. Tällä uudella demolla soi ammattimaisuus ennen kaikkea hyvässä, sillä se ei ole päässyt liiaksi syömään yhtyeen särmikkyyttä. Biisimateriaali on vahvaa ja vaikuttavaa. Bändi on itsekin huomannut, että sen musiikki vetoaa yli genrerajojen. Eikä se ole mikään ihme. Löytyyhän biiseistä tymäkkää rifittelyä, kohtalokkaita melodioita ja kovaa asennetta. TMOA ei ole sentään mikään sekatavarakauppa, vaan artikkelit ovat kaikin tavoin hyvässä järjestyksessä.
BACKSTABBING BASTARD
www.mistabbed.com
Backstabbing Bastardsin parin vuoden takainen demo esitteli hieman kasvottoman ja tylsän oloisen aloittelevan thrash-bändin, vaikka nimen perusteella levyltä odottikin löytyvän rehtiä hardcore-mättöä. Uuteen demoon mennessä on tapahtunut paljon. BB on kaikkea muuta kuin kasvoton saati tylsä. Bändi soittaa notkeasti ja biisit rykäistään menemään kunnon asenteella. BB on voimakkaasti melodinen. Välillä melodiat ovat jopa äärimmäisen kepeitä, mutta pikemminkin asia tuo biiseihin kontrastia. Bändin esittämä metalli on erittäin monipuolista. Yhtye on saanut luoduksi omaperäisen ja tiukan paketin. Sinne on ammennettu reilulla kädellä yksityiskohtia, joita riittää poimittavaksi pitemmäksikin aikaa.
MY FUNERAL
www.funeralterror.com
Vanhan liiton death tai thrash ei ole helppo lajityyppi. Ne on kaluttu jo aika tarkkaan läpi eri näkökulmista, eikä musiikki ole sitä helpointa saada toimimaan. My Funeral näyttää kaikille pitkää nenää ja osoittaa, että ei kaikkea ole sittenkään sanottu, ja osaavissa käsissä old schoolista tuleekin nykyaikaa. My Funeral on bändinä vihainen ja napakka, mutta silti hyvin huolellinen. Kuitenkin se jättää itsestään juuri sopivasti nihilistisen kuvan. MF piiskaa biiseihinsä sellaista vimmaa, josta joku isompi nimi voisi hyvinkin olla kateellinen. My Funeral ripottelee pitkin matkaa uudistushenkisyytensä helmiä ryhtymättä silti käpälöimään tyylisuunnan perusasioita. Voi vain hartaasti toivoa, että MF:llä riittää saman kaliiperin patruunoita useampikin vyöllinen, sillä yhtyeen valitsemalla sotatantereella ei hyväksytä kuin pelkkää parasta.
POTRA
www.myspace.com/potramusic
Potra esitteli hieman runsas vuosi sitten erittäin kovia näyttöjä, ja tuoreella demolla kysymys on enää nyansseista. Bändin ote on tiukentunut entisestään ja asennekin on piirun verran uhmakkaampi. Nyt yhtyeen lähestymistapa biiseihin on suorempi ja kahtiajakoisempi. Huutava Hiljaisuus -biisi antaa viitteitä Potran sovituksellisista kyvyistä kasvattaa biisin ilmettä. Sävellyksissä on edelleen voimaa ja jäntevyyttä, mutta nyt niistä on rahtusen vaikeampi saada otetta. Potrassa on edelleen potkua, mutta nyt se ei osu ihan suoraan ahteriin.
GROKE´S CLAN
www.grokesclan.com
Lieksalaisbändi on vieraillut demopalstalla edellisen kerran kolmisen vuotta sitten ensimmäisellä demollaan. Bändi on vuosien mittaan keikkaillut ja treenannut ahkerasti, mikä kuuluu yhtyeen esityksestä. Biisit liikkuvat speed- ja thrash-linjoilla kasarihengessä. Yhtye on kaikin puolin taitava ja kappaleet yksinkertaisesti toimivat. Paikoitellen sovituksissa on vielä tarkastelemista, sillä välillä biisit tuntuvat karkaavan bändin käsistä. Kun yhtye on jo näinkin hyvässä kuosissa, pojat voisivat miettiä vielä, miten omaperäisyyttä saisi lisää biiseihin. Muuten bändi voi helposti hukkua massaan.
GHOST VOYAGE
www.myspace.com/ghostvoyage
Tamperelaisbändin debyytti valuttaa niskaan padallisen tummasävyistä doom-metallia. Bändin jäsenillä riittää kokemusta, vaikka GV on toiminut vasta vuoden verran. Bändi on tiennyt selvästi, mitä se on hakemassa ja miten musiikillinen visio toteutetaan myös käytännössä. Demon biiseistä ei varsinaisia heikkoja lenkkejä löydy. Kukin osa palvelee toistaan ja myös kokonaisuutta. GV osaa olla samalla murheellinen, painostava ja kaunis. Se on myös riittävän omaperäinen, vaikka yhtye enemmänkin koukuttaa tunnelmallisen väkevyytensä ansiosta. Niin tai näin, lopputulos on yksinkertaisesti vaikuttava.
CONFUSION
www.confusionband.net
Confusionin kahdeksaan vuoteen mahtuu kolme omakustannetta ja yksi web-single. Demot on tehty vuosituhannen alussa, joten yhtye on kehittynyt reilusti noista vuosista. Bändi soitti aluksi Illwillin covereita, ja vaikka yhtyeen jäsenten taustalta löytyy lähinnä melodista powermetallia, Confusion liikkuu akselilla Meshuggah-Pantera. Bändi kieltämättä kuulostaa hyvältä. Se on raju, ankara ja juuri sopivissa kohdissa melodisesti keventävä. Melodioiden taustalla kuuluvat King Diamond -vaikutteet. Bändin kannattaisi alleviivata niitä rohkeammin korostaakseen omaperäisiä puoliaan. Muilta osin sävellykset kulkevat perin orjallisesti esikuviensa perässä päätösraita Manifestationia lukuun ottamatta. Siinä yhtye heittäytyy rohkeasti kokeilemaan ja kykenee löytämään kultajyvän.
RUINSIDE
www.ruinside.com
Tamperelaisbändi peräänkuuluttaa omaperäisyyttä, mutta aiemmilla demoilla tavoite on jäänyt matkan päähän. Bändi ilmoittaa, että nyt ollaan suunnitelluilla urilla. Bändi onkin selvästi parantanut tahtiaan. Soittopuoli toimii ja etenkin sävellyskynä on teroitettu huolella. To Only Kill For Sport osoittaa, että hieman asioita yksinkertaistamalla voi saada aikaan väkeviä tunnelmia, ja yhtye noudattaa varsin hyvin tätä ohjenuoraa kautta linjan. Bändi tuntuu tietävän hyvän biisin reseptin ja miten kappale sovitetaan oikeaoppisesti, mutta ei osu vielä ihan tarkalleen napakymppiin. Eiköhän se osumakin sieltä tule, kunhan pataa on hämmennetty riittävästi ja poimittu muutamat sattumat sopasta.
BEST FRIENDS FOREVER
www.myspace.com/bf4everband
Niin se nimi taas hämää. Tamperelaisbändistä voisi hyvin kuvitella irtoavan joko tekotaiteellista metallikokeilua tai sitten puhtoista kepeilyä. Mutta pieleen menee. BFF on täysiverinen death-bändi, jonka biiseissä amerikkalaiset ja ruotsalaiset vaikutteet lyövät sulassa sovussa kättä kuitenkin niin, että sävellykset eivät ainakaan korostetusti mässäile melodioilla. BFF on taitava ja napakka ryhmä, jonka biisien kulmikkuudessa on iskuvoimaa. Silti yhtye tarjoilee sopivasti ylä- ja alamäkiä, jotta kokonaisuus ei vahingossakaan pääse puuduttamaan. Liekö kuitenkin selkeämmille vaihteluille vielä kysyntää, sillä täyspitkän kohdalla mielipide voisi olla jo hieman erilainen.
GHOSTTIDE
www.myspace.com/ghosttide
GhostTiden jäsenet ovat kiertäneet melkein kaikki porilaiset metallibändit, ennen kuin he päätyivät GhostTideen reilu pari vuotta sitten. Bändistä löytyy useampikin säveltäjä, ja sen kuulee vaikutteiden tavattoman laajana kirjona. Porilaisilla on hyvä ja taitava orkesteri, mutta yhtyeen linja on hieman hakusessa. Se kokeilee kaikkea tasapuolisesti, jolloin biiseistä on vaikea muodostaa selkeätä kokonaiskuvaa. Parhaimmillaan bändi loihtii jännittäviä musiikillisia visioita ja kokeilee rohkeasti myös metallin ulkopuolelta poimituilla ideoilla. Porilaisilla on näpeissään sellainen keitos, joka tässä vaiheessa jättää bändille auki useampiakin ovia. Kyse ei ole puhtaasti linjattomuudesta, vaan lähinnä linjan hakemisesta.
SINFACTOR
www.sinfactor.net
Sinfactor on mennyt vuodessa eteenpäin soitto- ja asennepuolella. Bändi kuulostaa tiukalta ja ripeäotteiselta. Laulajan miehekäs ja monipuolinen tulkinta kuulostaa nasevalta, ja hänellä on vahva ääni. Suuria puutteita sen sijaan on sävellyspuolella. Kappaleet ovat hallittuja ja hyvin sovitettuja, mutta sisällöllisesti ne ovat hieman mauttomia ja hajuttomia. Bändi on värittänyt kappaleitaan muun muassa melodisemmilla väliosilla, mutta nekään eivät ihan riitä siihen, että biiseistä voisi suuremmin innostua. Sovittamalla asiaan voisi löytyä ratkaisu.
INFERNAL VOID
www.infernalvoid.com
Infernal Void on niittänyt mainetta hyvänä livebändinä. Yhtyeen melodinen death antaa riehumiselle hyvät lähtökohdat, eikä bändi kuulosta levyltäkään hassummalta. Yhtyeen uudet biisit vaikuttavat edelliseen demoon verrattuna sikäli napakammilta, että juuri melodiat ovat iskevämpiä ja terävämpiä. On silti sääli, että IV ratsastaa pelkillä melodioilla, sillä lopulta bändi ei varsinaisesti erotu edukseen muista alan edustajista. Tuoretta demoa kuunnellessa innostuu heti alkumetreillä, mutta ajan myötä kokonaisuus jää hieman tyhjäksi. Kunpa yhtye keksisi jotakin edes vähän erilaista loistavien melodioidensa tueksi.
CONCRETE ICON
www.myspace.com/concreteicon
Turkulaisbändin metallipläjäys on eittämättä deathia, vaikka kappaleisiin on luikerrellut joku jännän vivahteen tekevä doomahtava säväys. Bändin sävellykset lepäävät surumielisten melodioiden loihtimien jännitteiden varassa, ja perusriffittely on keskivertoa selvästi paremmin otettu haltuun miettimällä niiden merkityksiä kokonaisuuden kannalta. Eihän Concrete Icon näillä eväillä vielä poikkeuksellinen ole, mutta yhtyeellä on varsin pitkälle jalostunut näkemys, jonka bändi pystyy myös puhaltamaan eloon vähintäänkin mielenkiintoisella ja rouhealla tavalla. Soitannollisestikin bändi toimii, mutta jatkossa hieman pitemmälle viety rentous ei tekisi ollenkaan pahaa.
SCYTHE OF ORION
www.scytheoforion.com
Jos bändien paremmuutta mitattaisiin kunnianhimolla, SOO olisi listoilla todella korkealla. Bändi tavoittelee melodiseen heviinsä sinfonista otetta ja on sovittanut kappaleensa sen mukaisesti. Mielessä siintää selvästi suuri äänimaisema, ja sovitustensa suhteen bändi on jo pitkällä. SOO:n biisit kumartavat nöyrästi perinteille, mutta niistä löytyy viljalti pieniä nokkelia oivalluksia, joilla bändi pitää yllätysmomentin tiukasti hanskassa. SOO:n laulajaneidin persoonallinen ja kovapintainen ääni jakaa varmasti mielipiteitä, mutta taitava hän on, sillä kappaleiden melodiakulut eivät ole helppoja laulettaviksi.
NARMER
www.myspace.com/narmerband
Ylä-Egyptissä runsas 5000 vuotta sitten vaikuttaneelta kuninkaalta nimensä napannut kokkolalaisbändi lähti aluksi liikkeelle eräänlaisena grind-projektina, mutta niistä ajoista meininki on muuttunut aika totaalisesti. Grind on mukana enää ohuena sivujuonteena, joka silti antaa tärkeän mausteen musiikille. Narmer on hakenut vaikutteita laajalta skaalalta, mutta bändi on kyennyt tiivistämään ne kohtuullisen omaperäiseen muottiin. Biisit antavat tilaa kaikenlaisille rönsyille, mutta ne pysyvät hallitusti kasassa tehden tärkeitä palveluksia kokonaisuudelle. Bändi svengaa eikä yllätyksiäkään pidä puuttuman. Totuuden nimessä on sanottava, että Narmer ei päästä helpolla. Kappaleet vaativat paljon kuuntelua siitäkin huolimatta, että bändi koittaa siellä täällä silottaa tietä tarttuvilla melodioilla. Mutta kuuntelemisen vaivannäkö kannattaa ehdottomasti.
FADEOUT
www.fadeout.fi
Seinäjokelaisbändi on mennyt aika lailla uusiksi. Bändissä ovat soittajat vaihtuneet ja bändin mielestä samalla löytyi uusi rockin ja metallin vanhoja sekä uusia vaikutteita yhdistävä soundi. Fadeout on ennenkin vaikuttanut jonkinlaiselta väliinputoajalta, koska se ei ole oikein edustanut rockia eikä toisaalta metallia, ja sama linja pätee edelleen sillä erotuksella, että metalli putkahtelee välillä selvästi korostetummin esiin. Laulaja Marko Pajula on kova kaveri ja hallitsee useampia tyylilajeja hyvin, mikä tietysti antaa bändille paljon mahdollisuuksia. Mutta linjattomuudesta tulee edelleen syytöksiä siitäkin huolimatta, että ne nätit pop-melodiat saavat raudastakin valetun sydämen läpättämään.
DREAM OF UNREALITY
www.mikseri.net/unreality
Kemiläisbändi on perustettu kuusi vuotta sitten. Yhtye on käynyt studiossa ennenkin, mutta bändi katsoi vasta nyt olevansa valmis saattamaan musiikkiaan laajempaan kuunteluun. Bändistä paistaa selvästi kova itsekritiikki, ja se kuuluu myös musiikissa. DOU tarpoo melodisen deathin ja blackin välimaastossa, hallitsee kummankin koulukunnan perusideat, mutta höystää niitä reilulla annoksella omia kokeiluitaan. Yhtyeessä on kolme kitaristia, joiden avuja bändi pystyy hyödyntämään hyvin, joskin enempäänkin olisi mahdollisuuksia. Seitsemänhenkisen bändin kappaleet ovat ilmavia ja jänteviä. Niitä maustetaan muun muassa progevivahteilla, ja melodiat raikuvat kirkkaina läpi kaikkien biisien. DOU on bändi, jonka nimi kannattaa laittaa korvan taakse.
KARMAKING
www.myspace.com/karmaking
Tamperelaisbändi taitaa olla tuottelias ryhmä. Yhtye on ehtinyt tehdä kolme demoa, vaikka orkesterilla on ikää vasta parisen vuotta. Bändin perusajatus löytyy rockin ja stonerin suunnalta, mutta yhtye on jalostanut musiikkiaan paljon pitemmälle. Melodioita ja omaperäisiä ajatuksia löytyy runsain määrin, ja psykedeeliset vivahteet tarjoilevat pikantteja yksityiskohtia. Biisit eivät kuitenkaan vielä puhkea kukkaansa. In Deep Sleep on demolla ehdotonta parhaimmistoa raskaine ja silti sävykkäine tunnelmineen. Pientä kehitystä kaikilla sektoreilla ja mainitun kappaleen tasoisia sävellyksiä, niin Karmaking pyyhkii pöytiä kaiken maailman rock-bändeillä.
BEYOND VERGE
www.myspace.com/beyonverge
Salolaisyhtye on vahvasti kallellaan vanhan koulukunnan thrash-bändeihin ajalla, jolloin kukaan ei vielä edes kunnolla tiennyt, mitä mikäkin tyyli lopulta oli. BV:n kappaleet ovat jopa turhankin yksinkertaisia, ja piirrettä vielä korostetaan vaatimattomilla sovituksilla. Tempoiltaan BV edustaa tyylisuunnan rauhallisinta reunaa, mutta se riittää aivan hyvin. Bändin laulaja kuulostaa erehdyttävästi Venomin Cronosilta, mikä luonnollisesti herättää virnettä. Kun yhtye löytäisi vielä pykälän verran aggressiivisemman lähestymistavan biiseihinsä, tuotokset kuulostaisivat heti paremmilta. Nyt meininkiä kuvaa parhaiten sana leppoisa.
KILN
www.myspace.com/thekilnband
Jyväskylän pojat tavoittelevat deathmetalliinsa kieroja melodioita. Lähtökohta on hyvä ja osin onnistunutkin. Kilnin oivallukset ovat kuitenkin vielä vaatimattomia ja biiseissä on varaa enemmällekin sovittamiselle, sillä kappaleet noudattelevat turhankin tarkasti lajityypin perusnäkemyksiä. Kappaleissa on paljon hyviä aineksia ja jännästi melodiset riitasoinnut värittävät sävellyksiä vielä piirun verran synkemmiksi. Bändi osoittaa kappaleillaan hyvää makua, mutta omaleimainen sävy vielä jää uupumaan.
UNDERVERSE
Underverse.dy.fi
Underverse on on ollut koossa jo vuodesta 1998 lähtien, mutta välillä toiminnassa on ollut pitkiäkin taukoja jäsenten opiskelujen takia. Underverse on aiemmin toiminut muilla nimillä, kuten Servants Of Death ja Garden Of Cruelty, jotka paremmin kuvaavat yhtyeen melodisia black-tavoitteita. Kosketinvetoisissa biiseissä on runsaasti hyviä ajatuksia, ja sovituksetkin ovat luontevia. Kokonaisuudessa soisi kuitenkin olevan vielä enemmän tasoja sekä yllätysmomentteja. Etenkin lauluun on syytä kiinnittää huomiota. Laulaja hoitaa hommansa kohtuullisen hyvin, mutta laululta jää odottamaan enemmän variaatioita. Underverse kuulostaa nyt liian paljon esikuviltaan, jotka ovat bändin sävellyksistä helposti kuultavissa.
DEAD WITHIN DAYS
www.myspace.com/deadwithindays
Satakuntalaisbändi on hakenut mallia Panteran, Entombedin ja Sepulturan suunnalta, eli metallia väännetään rankemmalla kädellä ja huutoörinälaululla. DWD:n parhaat puolet nousevat esiin silloin, kun yhtye väläyttelee melodisia siltoja tai heittäytyy hieman kokeellisemmaksi. Muilta osin biisit ovat toki linjakkaita ja tyylin mukaisia, mutta kovin persoonallisiksi niitä ei voi ylistää. Yhtyeen jäsenillä on kokemusta aiemmista kokoonpanoista, mutta soiton tarkkuus ei ole parasta A-luokkaa. Yhtye on tyylillisesti tiensä löytänyt, mutta säädettävää riittää vielä monella saralla.
Toimittanut: MARKO SÄYNEKOSKI