GRAVEYARD
“Göteborg on perinteisesti ollut vahvaa työläisaluetta”
Äskettäin Suomessa kiertänyt ja Provinssirockiin palaava göteborgilainen Graveyard on kevään onnistujia. Bluespohjaiseen ja 70-luvulta tuoksahtavaan hardrockiin ja heavybluesiin luottava tuore Hisingen Blues -albumi on niittänyt kehuja kaikilla mantereilla ja innostipa Ruotsin listaykköseksi noussut levy Soundin Antti Luukkastakin: “Niin makeasti Graveyard soosiaan sekoittaa, että alkuvuoden kuumimmat jytäboogiet Hisingen Bluesista toki saa”.
– Hisingen on eräs Göteborgin kaupunginosista. Rikard (Edlund, basso) kirjoitti Hisingen Bluesin siellä asuessaan ja me koimme biisin tunnelman sopivan loistavasti levyn nimibiisiksi. Hisingen on nimittäin vähän sellainen hämärämpi paikka, paikallisen bluesin koti, laulajakitaristi Joakim Nilsson hymähtää.
Hisingen Bluesilta välittyy aitoa soittamisen riemua.
– Kiitos. Tämä oli eräs tavoitteitamme. Diggaamme kovasti jammailusta, diggaamme ylipäänsä soittamisesta. Albumin työstäminen ei kuitenkaan ollut pelkkää auringonpaistetta, sillä jouduimme nauhoittamaan kiekon useissa eri pätkissä. Meidän oli välillä keikkailtava, saadaksemme hieman rahaa ja päästäksemme taas jatkamaan studiotyötä… Eikä sekään varsinaisesti auttanut, että kitaravahvistimet syttyivät ihan oikeasti tuleen pari kertaa. Mutta viittasivathan nämä välikohtaukset siihen, että olemme oikealla tiellä, Nilsson nauraa.
Miksi Göteborg, ja Ruotsin länsirannikko ylipäänsä, on niin vahvaa raskaiden bändien aluetta?
– Kysyt melkoisen vaikeita! Ehkä Göteborg on sitten se Ruotsin Birmingham? Göteborg on pitkään ollut vahvaa työläisaluetta ja ihmiset ovat ahkeroineet tehtaissa sekä satamissa. Hardrock ja metalli ovat taas perinteisesti olleet loistavia turhautumien purkautumisteitä. Olkapäille laskeutunut paino kevenee kummasti, kun saa luukuttaa painavaa musiikkia sydämen kyllyydestä, Nilsson miettii.
– Göteborg on samalla sekä pieni että iso kaupunki. Toki täällä asuu satoja tuhansia ihmisiä, mutta kaikki muusikot tuntevat silti toisensa. Toki silläkin on ollut vaikutuksensa, että kaupunki on joutunut tyytymään vain pariin hyvään baariin, ja kaikki samanhenkiset ihmiset ovat tavanneet toisensa viikonloppuisin. Työskentelin itse myös kitarateknikkona niin The Soundtrack Of Our Livesille kuin The Hauntedillekin ja samalla nämä bändit tulivat tietenkin erittäin tutuiksi. Samalla sain heidän kanssaan todellisen korkeakoulutuksen kiertämisestä… Olimme muuten jokusenkin kerran päätyä tullimiesten vihaisten koirien raadeltaviksi. He halusivat löytää meiltä jotakin epäilyttävää, mutta eihän siitä mitään tullut. Olimme puhtaita kuin pulmuset!
AMARANTHE
“Tajusimme, että Göteborgista voi nousta maailmanmaineeseen”
Jos on saanut Graveyard kovasti kehuja niin samaa voi sanoa modernimpaa metallia soittavasta Amaranthesta. Itse asiassa Amaranthe ei ole tyytynyt pelkkiin kehuihin, sillä yhtyeen nimeä kantavaa debyyttikiekkoa on suorastaan hehkutettu. Soundin Antti Mattila kuvailee bändiä hurjaksi tulokkaaksi ja Imperiumin päätoimittaja Mape Ollila nostaa rimaa entisestään: “Biiseissä on rungoksi muutamat hyvät riffit, bändin identiteetin leimana ja omana mausteena voimakas kosketinluuppien käyttö ja koko keitoksen keskiössä kertosäkeet, jollaisia ei ole aikaisemmin kuultu kuin ruotsipopin kuninkaallisilta, ABBAsta Roxetteen. Ensin tippuu leuka lattiaan ja sen jälkeen fiilis kiihtyy nollasta sataan kahdessa sekunnissa.”
Miksi Göteborg on niin vahvaa raskaan musiikin aluetta?
– Ei mitään hajua… Ehkäpä muut bändit ovat tajunneet pioneerien menestyksen jälkeen, että täältähän voi nousta maailmanmaineeseen. Useat göteborgilaiset bändit ovat myös muuttaneet omaa soundiin vuosien mittaan ja minusta se on pelkästään positiivista. Skene pysyy mielenkiintoisena, Amaranthen basisti Johan sanoo.
– Kaikki raskaamman puolen paikalliset muusikot tuntevat toki toisensa, paremmin tai huonommin. Kyllä kaikki sentään vähintään tervehtivät toisiaan.
Amaranthen musiikin luokitteleminen on yllättävän hankalaa. Keitoksessa on mukana aineksia “Jööttepori-metallina” tunnetusta melodisesta deathmetalista, mutta orkesterin soundista löytyy myös paljon pop-elementtejä.
– Saatat arvata, että tämä aihe nousee esiin hyvin usein. Vaikuttimemme tulevat laajalta alueelta ja jollakin ihmeellisellä tavalla ne kaikki sulautuvat yhteen Amaranthen maailmassa.
Ruotsalaisyhtyeen erikoisuus on kolmen eri laulajan hyödyntäminen. Andy räyhää, Jake vetää puhtaasti ja kakun kruunaa Kamelot-yhtyeen maailmastakin tuttu naislaulaja Elize.
– Jake ja Olof (kitara) kirjoittivat aluksi muutamia biisejä, ja ensin mainittu hoiti aluksi kaikki lauluosuudet. Leave Everything Behind -kappale tarvitsi kuitenkin erilaisia laulajia ja lopulta kolmen eri solistin käyttäminen levisi hieman laajemmalle. Juttu tuntui toimivan koko ajan paremmin eikä takaisin ollutkaan enää paluuta, Johan nauraa.
Amaranthen kappaleet ovat suorastaan ärsyttävän tarttuvia. Lahjakkuutta kummempaa salaisuutta niihin ei kuitenkaan liity.
– Meillä on käytössämme oma studio ja jammailemme siellä hyvin usein. Hiljalleen palaset vain loksahtavat kohdalleen. En osaa kuvailla kirjoitustyyliämme tämän tyhjentävämmin.
Yhtyeen debyyttialbumin sanoituksiin liittyy myös teema-ajattelua.
– Kyseessä ei ole mikään tiukka konsepti, tyyliin Operation: Mindcrime, mutta teksti kuitenkin seuraa tiettyä linjaa. Aihe on kuitenkin niin vapaamuotoinen, että jokainen kuulija pystyy muodostamaan tarinasta oman käsityksensä, Johan päättää.
Lue mittavat Arch Enemy, In Flames- ja Hammerfall-haastattelut uudesta Soundista!