”Minua valistettiin, että bändit ovat vain niin kulunut juttu” – Mira Luoti palasi tauolta muuttuneeseen musiikkimaailmaan

Mira Luoti kertoi Soundissa 8/16 muun muassa siitä, miten musiikkipiirit ovat muuttuneet PMMP:n jälkeen ja miten hän varautui väistämättömiin Paula Vesala -vertailuihin. Tässä poiminta haastattelusta.
24.10.2016 12:55

Teksti: Antti Luukkanen

Miran kolme poissaolovuotta musabisneksestä ei ole ajallisesti pitkä periodi, mutta tuossa ajassa on ehtinyt muuttua paljon.

Mira taivastelee, kuinka sosiaalisen median haltuunotto tuntui vaivalloiselta. Pitääkö olla tosiaan fiiliksissä siitä, että ottaa itsestään valokuvia? Mira tunnustautuu vanhanaikaiseksi muissakin tilanteissa.

”Nykyään on vaikea myydä keikkoja bändeille, koska moni tekee keikkoja pelkällä läppärillä”, Mira kertoo.

Reino Nordin valisti minua, että bändit on vaan niin kulunut juttu. Bändiläiset on niin isoegoisia eikä mahdu samaan bussiin. Mä koen tuon juuri toisella lailla. Istutaan taas jossain Mersu Vitossa, jätkien sukkahiki haisee ja silti mä niin rakastan sitä.”

”En kestäisi sitä, että läppäriltä tulisi kaikki mun viisi stemmaraitaa. Joka keikka olisi samanlainen. Vaikka olisi miten huono sinä päivänä, niin silti se mun epävireinen laulukin saataisiin soljumaan. Aina olisi timanttinen veto”, laulaja päättää.

Miran bändissä soittaa kitaristi Jaakko Murros, joka oli tuttu jo PMMP:n kakkoskitaristina. Hänen kauttaan tuli myös basisti Mikko Määttä. Rummuissa on Turisaksessa ja Mariskan yhtyeessä soittava Jaakko Jakku. Erilaista taustaa mukaan tuo Miran löytö Voice of Finlandista, Sofia Tarkkanen.

”Hän on sellainen söpö menninkäistyttö, mutta hirveän musikaalinen ja soittaa monta eri soitinta. Hän on hyvää vastapainoa, koska häntä ei rokkikärpänen ole puraissut millään tasolla. Hän on niin eri koulukuntaa.”

Paula Vesalan ensimmäinen sooloalbumi Vesala ilmestyi vain kolmisen kuukautta Miran Tunnelivisiota aiemmin, mikä asettaa PMMP-naisten soololevyt kilpailutilanteen kohteeksi. Miraa tilanne ei huoleta, vaikka tiesikin julkaisuaikataulujen yhteneväisyyksistä.

”Olisi outoa, jos ei vertailtaisi. Olen mä siihen varautunut. Ja tuleehan Joriltakin koko ajan uutta musaa.”

”Ne ketkä tietää meidät alun perinkin, tietävät, että me ollaan kaksi hyvin erihenkistä ihmistä. Mikä ei tarkoittanut sitä, etteikö voitu tehdä yhdessä musiikkia ja olla silti ystäviä. Mutta se riippuu ihan mistä kulmasta kukakin asiaa lähestyy.”

”Mäkin olin jossain vaiheessa ihan Interpol-päissäni. Koko elämä pyöri sen ympärillä. Käytiin Jorin kanssa New Yorkissa, oltiin varattu liput keikalle ja yhtäkkiä huomataan, että ne kundit on siinä vieressä. Mä olin ihan sekaisin. Mulle se basisti Carlos Dengler oli kaikki kaikessa.”

”Sitten kun menee aikaa, niin huomaa, että jaa siitä on vaihtunut basisti. Kukas se laulaja muuten olikaan? Mulle Interpol oli vaan se Carlos ja se musiikki. Itse ei mahda mitään sille, mitä joku muu bändissä tai musiikissa näkee.”

Lue koko artikkeli Soundista 8/2016.

Lisää luettavaa