Roope Latvalaa on kutsuttu suomalaisen metallimusiikin ensimmäiseksi kitarasankariksi. Miestä itseään tuollainen määritelmä naurattaa. Pääasia että pystyy tienaamaan palkkansa tekemällä rakastamaansa asiaa, soittamalla kitaraa. Roopen pääasiallinen työnantaja on tietenkin Children Of Bodom, jonka kanssa riittää kiireitä. Mutta nyt on herätetty henkiin myös Roopen ensimmäinen bändi, suomalaisen metallin legenda Stone. Bändi on lupautunut soittamaan pari keikkaa, mutta Roope ei pidä mahdottomana ajatusta uudesta Stone-levystäkään.
teksti: Juho Juntunen, kuvat: Timo Isoaho
-Stonea alettiin kasata uudelleen vähän mun selkäni takana, sillä minähän olin rundilla Bodomin kanssa, Roope Latvala kertoo. – Kun meille tarjottiin paria keikkaa, idea päätettiin toteuttaa kun aikataulutkin natsasivat. Nirri Niiranenkin lupasi lähteä mukaan messiin, vaikka se sanoi että se ei ole soittanut mitään seitsemään vuoteen. En kyllä usko sitä, sen verran hyvin se väänsi.
Stone soitti läpi parit treenit ja kaikki lähti rullaamaan yllättävän hyvin, vaikka edellisestä Stonen keikasta olikin aikaa kahdeksan vuotta ja sitä edeltävästä jopa viisitoista vuotta. Kun biisejä oli tahkonnut muutaman kerran läpi levyn kanssa, mieleen palautui jopa vanhat lihasliikkeet.
– Sooloja joutui vähän miettimään, mutta kyllä niistäkin sai pian tolkkua, Roope sanoo. – Kaiken kaikkiaan Stonen pari ekaa levyä kuulosti tänäänkin hyviltä, sopivan isoilta. Ne oli äänitetty aikanaan huolella ja kyllä analogisessa äänittämisessä oli syvyyttä.
– Mahdollisesta tulevaisuudesta ei ole tehty päätöksiä. Sen on jo oppinut, että ei kannata sanoa “ei koskaan”. Kaikki on mahdollista, jopa uuden levyn tekeminen. Kyllä mullakin on pöytälaatikossa muutama biisi, jotka voisivat sopia Stonelle. Mutta hauska juttu, että edes tämä tapahtui.
Roope myöntää, että hän ei ole viime vuosina pahemmin törmännyt Stonen vanhoihin soittajiin. Children Of Bodom reissaa niin paljon maailmalla, että vapaa-ajat haluaa viettää kotona. Lehdistä on sentään saanut välillä lukea, mitä muille ukoille kuuluu.
– Kaikki on tallanneet omia ratoja, on tullut perheenlisäyksiä ja uusia bändejä. Festareilla on joskus törmännyt kun Amorphis tai Suburban Tribe ovat sattuneet samalle päivälle Bodomin kanssa.
Tänä kesänä Stone soittaa vielä Visulahden Jurassic Rockissa, joka järjestetään elokuussa.
DISKO JA HIP HOP ROSKIKSEEN
Children Of Bodomilla on kiireitä. Edessä on Englannin-kiertue ja kesäkuun loppupuoli soitetaan Australiassa. Heinäkuussa matkataan Japaniin, jota seuraa Euroopan festarit. Suomessa Children Of Bodom soittaa jo menneen Sauna Openin lisäksi vain Vaasan Rockperryssä.
– Syksyllä teemme oman headline-rundimme Yhdysvalloissa ja sitten kierrämme Eurooppaa Slipknotin lämppärinä, Roope kertoo. – Jouluksi himaan ja sitten taas omalle Euroopan kiertueelle. Kyllähän jenkit alkaa olla meille aina vain isompi kohde. Me olemme rundanneet siellä seitsemän tai kahdeksan kertaa, ja hyvinhän nuo keikat myydään loppuun. Ei se ole enää mikään iso peikko kuten vuosia sitten tuntui.
– Täytyy sanoa, että Suomessa soittaminen on aina jännää, sillä sitä ei pääse tekemään kovin usein. Spiikit on suomeksi ja on hauska törmätä backstagella vanhoihin kavereihin. Olisi kiva tehdä rundi täälläkin. Mahdollisesti sellaisen saisikin hoidettua talvella. Bodomin tekniikkaosasto tulee eri puolilta maailmaa, joten pistokeikoille tulee hintaa. Niinpä olemmekin miettineet, että kun teemme seuraavan Suomen kirtueen, se kannattaa yhdistää Euroopan rundiin. Silloin miehistö on jo valmiiksi kasassa.
Kun Roopea pyydettiin aikanaan paikkaamaan Alexander Kuoppalan jättämä paikka Bodomissa, ei miehen tarvinnut miettiä kauaa.
– Ei tämän parempaa duunipaikkaa tai bändiä loihdi kovinkaan nopeasti. Meno on hyvää ja välillä rankkaakin, mutta mikäs siinä kun se tehdään tunteella ja staililla. Alluhan on maailmalla oikea megatähti, mutta sehän sopii meille muille.
Alexi Laiho on maininnut Roopen yhdeksi suosikkikitaristeistaan, jolta hän on ottanut vaikutteita.
– Kyllähän mä tunnistin Bodomin vihreältä levyltä muutamia tuttuja riffejä, Roope hymähtää. – Silloin en vielä tuntenut Allua kovinkaan hyvin, mutta huomasin että mies oli liimannut näkyville Stonen tarrojakin. Kai vaikutukset paistoivat hieman läpi, mutta nyt kun olemme soittaneet kimpassa, asia on tasoittunut. Potkimme kumpikin toisiamme eteenpäin ja annamme vastusta toisillemme. Koko ajan syntyy parempaa jälkeä.
– Bodomihan on niin pitkälle Allun bändi, että sen sisällä me ei kilpailla keskenämme. Allu soittaa melodiat, laulaa ja starailee satakympillä. Kun olimme samaan aikaan Sinergyssä, se oli oikeaa kilpasoittoa. Yritettiin pistää nopeammaksi ja nopeammaksi. Valitettavasti se bändi jämähti ja levykin jäi viittä vailla valmiiksi. Saa nähdä, käytetäänkö siitä matskusta mitään missään.
– Jos analysoisin Allun soittoa, hänellä on aivan oma sointukäsityksensä. Allu on hyvä improvisoimaan vaikeitakin asioita, se on sellaista jazzia, vaikka mies tykkääkin 80-luvun pilluhevistä ja mä taas raskaammasta musiikista. Allu on rockimpi jätkä, mä tykkään jylhemmästä kamasta. Testamentin uusin albumi oli hyvä ja nyt kun kuuli kolmenkymmenen keikan rundilla Megadethia, tulihan sekin materiaali taas tutuksi. Lähinnä kuuntelen metallia, mutta välillä innostun klassisestakin musiikista. Disko tai hip hop joutaa mulla roskikseen.
KITARAPOLIISIEN SUOSIKKI
Roope myöntää, että kyllähän Bodom on ennen kaikkea nuorten miesten suosikkiyhtye. HIM vetää omille keikoilleen nätit tytöt, Bodom taas viikatepaitoihin sonnustautuneet rumat miehet.
– Ja taatusti meidän keikoilla näkee kitarapoliiseja, Roope sanoo. – Eroja ei ole niinkään maissa vaan kaupungeissa. Dallasissa on aina hiljaisen kyttäävä meininki, Montrealissa taas keikkamesta räjähtää. Japanissa jengi odottaa keikkaa hiirenhiljaa ja verhon takana alkaa jo miettiä, onko salissa ketään. Mutta sitten kun keikka starttaa, alkaa myös kiljunta.
Nykyään Bodomilla alkaa olla jo sen verran pakollisia hittibiisejä, että keikkasetin työstäminen on jopa ärsyttävää. On pakko jättää jotain omia lempibiisejäkin pois, jotta mukaan saa mahtumaan uuden levyn materiaalia.
– Ennen kaikkea tuo on ongelma lämppärirundilla, kun setit on niin lyhyet. Me kävimme treenaamassa ennen tätä viimeistä jenkkirundia kokonaista kaksi kertaa. Matsku alkaa olla hallussa. Jokainen vastaa omasta tontistaan ja saa huolehtia, että osaa juttunsa. Ja me olemme niin laiskoja, että settiin ei tehdä paljoa muutoksia.
– Bussielämä on niin helppoa kun sen oivaltaa oikein. Hyppää vain bussiin ja antaa sen viedä seuraavaan keikkapaikkaan. Ennen keikkaa juo sitten pari kaljaa ja soittelee itsensä takahuoneessa onnelliseksi.
– Tällä viime rundillakin me oltiin illalla vapaina usein jo kahdeksan tai yhdeksän aikoihin, sillä Jenkeissähän keikat alkaa hyvinkin aikaisin. Mietti että mitäs nyt tekisi. Viime kesänä me ostettiin Wallmartista kaikille fillarit, sellaiset West Coast Choppersin pitkäkeulaiset pyörät. Aina kun oli aikaa, pääsi tekemään pikkupyrähdyksiä sinne ja tänne. Katsoi Lonely Planetin matkaoppaasta, mitä nähtävää lähistöllä on.
– Vaikea sanoa, miten paljon me juopotellaan rundeilla. Täytyy pitää hyvä balanssi. Kyllähän Allu käyttäytyy rundeilla kuin kotioloissa, joten välillä täytyy hieman katsoa sen ja sen skebojen perään kuin isoveli. Joka ilta on bileilta.
Roope Latvalalla on kitaradiili ESPin kanssa, ja nyt hänelle on tehty oma nimikkomallinsa Random Star Roope Latvala. Kitarassa on 24 nauhaa ja sen kaulaa on siirretty Roopen ehdotusten mukaan. Roopella on parhaillaan käytössä kitaran prototyyppi, sillä varsinaiset myyntikappaleet ilmestyvät kauppoihin vasta kesän aikana.
– Stonen keikat minä soitan vanhoilla Jacksonin Randy Rhoads -kitaroilla. Onneksi vanhat keihäät on tallessa ja hyvässä iskussa. Aika sama soittotatsihan niissä on kuin ESPin vehkeissä, mutta soundeissa on eroa. En ole itse kitaroiden keräilijä, mutta kyllähän skeboja on tullut hankittua vuosien mittaan. Styrkkarit mulla on pysynyt samoina läpi vuosien. Homma on pysynyt aika akustisena kun en käytä mitään efektejäkään. Chorusta on hieman päällä, mutta siinä kaikki. Kun hommasin wah wahin, kitararoudarimme tuli ottamaan sen pois. Se sanoi että se on liian vaarallinen laite mulle.
Roope kertoo, että joskus ehtii miettiä soolojuttujenkin tekemistä. Pöytälaatikossa – tai nykyään tietokoneen kovalevyllä – on biisejä, joita haluaisi työstää levylle asti.
– Jos niitä alkaisi tehdä, ne kuulostaisivat varmaan Stonelta. Minkäs koira karvoilleen voi. Kyllä mukana on sellaista menninkäisjuttua, jota Bodomin musiikissa ei ole. Ja jos tekisin noita biisejä soolona, on siinä ja siinä, hoitaisinko itse laulupuolen. Se olisi kuitenkin sellaista matalalta mörisemistä.
Roope pitää huolta kunnostaan käymällä uimahallissa ja ajelemalla fillaria. Muuten aika kuluu joko sohvaperunana tai baarissa.
– Ja nyt kunnostan Datsun Z -urheiluautoa. Niitähän on Suomessa vain pari kappaletta. Pitkä keula, takarenkaat perseen alla ja nopea auto. Tampereen ja Helsingin väli hoituu tunnissa, Roope kehuu.