Honey B & T-Bones | 14.5.2012 Koko Jazz Club, Helsinki

15.5.2012 12:23

Kun odotin keikkaa ravintola Rytmissä lasillisen ääressä, niin huomasin, että Helsinkiin on syntynyt uusi hipstereiden alalaji: fiksipyörillä tai mummomankeleilla omenaläppäri repussa suhaavat etätyöläiset, jotka pistäytyvät kahville tai tuopposelle ja tekevät samalla hieman duunia langattoman verkon avulla.

Kun odotin keikkaa ravintola Rytmissä lasillisen ääressä, niin huomasin, että Helsinkiin on syntynyt uusi hipstereiden alalaji: fiksipyörillä tai mummomankeleilla omenaläppäri repussa suhaavat etätyöläiset, jotka pistäytyvät kahville tai tuopposelle ja tekevät samalla hieman duunia langattoman verkon avulla. Haluan itsekin sellaiseksi. Elämä olisi niin helppoa ja ihanaa.

Koko Jazz Club on viihtyisä teatteri- ja musaklubi Hämeentie 3:ssa entisen Svenska Gårdenin tiloissa. Varsinaiseen esiintymistilaan mahtuu ehkä 150 henkeä, tosin pöytien ja tuolien kanssa selvästi vähemmän.

Kun Honey B & The T-Bones julkisti Alive In Helsinki -livelevyn arkikeikalla, paikalla oli laskujeni mukaan tasan 30 henkeä eli yksi jokaista juhlavuotta kohti. Sattumaako? On joka tapauksessa lähes rikollista, ettei paikalla ollut sen enempää porukkaa, mutta se ei liene bändin vika.

Olen ollut HBTB:n fani vuoden 1992 Shake Your Shimmy -levystä lähtien. Ryhmä on parasta A-luokkaa, rokkitohtori Aija Puurtinen on ihana mummo sekä briljantti laulaja ja bluesministeri Esa Kuloniemi on maailmanluokan slidemestari, jolle ei löydy Suomesta vastusta.

HBTB soitti noin tunnin setin pääasiassa livelevyltäkin löytyviä biisejä, mutta mukaan sattui myös uusi hieno jatsahtava numero. Bändi soitti mukavan hiljaa ja soundi oli hyvä. Keikan tunnelma oli lämmin ja harras, kuin perheen parissa syöty juhla-ateria. Soittajat väittelivät lavalla keikan aikana soitettavista kappaleista, jolloin Esa tokaisi: ”Tässä bändissä biisit valitaan kuin johtajat huutoäänestyksellä puna-armeijassa”.

Luovan ja musikaalisen huippurumpali Jaska Lukkarisen apuna oli perkkuhemmo Mamba Assefa ja pojat saivat ajoittain tilaa murhaavan funkyille rytmi-ilotteluille, joiden aikana Esa ja Aija olisivat voineet käydä vaikka pissalla tai kahvilla. Jaska ja Mamba ovat yhdessä aivan liian hyviä, joten heidän menestyksensä tulisi estää monin eri tavoin. Olen rumpalina erityisen kateellinen Jaskalle, jonka touhu näyttää niin helpolta.

Levymyyntien laskiessa monet bändit ovat alkaneet myydä levyjään keikoilla, mutta HBTB on tehnyt sitä aina. Ostin keikan jälkeen pojalleni bändipaidan ja itselleni uuden livelevyn, johon sain Aijalta nimmarin: ”Hemulille, rakkaudella!”

On sääli, ettei tällainen loistokama putoa teineille eikä juhli listoilla. Hieno bändi, hyvää musaa ja mainio meininki. Menkää katsomaan, jos yhtye saapuu paikkakunnallenne.


Teksti: Hemmo Päivärinne

Lisää luettavaa