A – ACTRESS
Actressin jälkitekno kuulostaa siltä kuin se olisi ajettu teollisen puristimen läpi. Perjantain myöhäisillassa esiintynyt Actress eli Darren Cunningham korvasi Hudson Mohawken, joka perui keikkansa viime tinganssa. Parhaita ja kuranteimpia paikkauksia toviin. (TH)
Björk oli kertakaikkisen mainio. ISOA bassoa, tuhisevaa idm-soundia, mahtava rumpali, vekkuli kuoro ja tietysti giganttinen teslakäämi. Ja upeasti laulava Björk. (TH)
"Ajat muuttuvat, veliseni", sanoi Noel Liamille. Noel Gallagherilla on ilmeisesti paremmat välit Damon Albarniin kuin veljeensä ja Blurin kitaristi Graham Coxon toimi Noelin kiertueella lämppärinä.
Vaikka vastakkainasettelujen aika on ohi, muutama huomio heräsi Göteborgin Way Out West -festivaalilla, Blurin toiseksi viimeisellä keikalla, kahta päivää ennen Lontoon olympialaisten päätöskonserttia.
Vitsailin joskus netissä, että suuresti ihailemani entinen Hüsker Dü ja Sugar-kitaristi Bob Mould ei varmastikaan ikinä tule soolokeikalle Helsinkiin. Hah! Bobin keikka julkistettiin jo varhain keväällä. Tilaisuuden aiheena olisi Sugar-yhtyeen vuonna 1992 julkaistu Copper Blue -albumi. Jippii!
Huraa! Kaupunkilainen tehdas on palannut tuotantosuhteiden keskiöön! Kapitalismi on organisoinut teollisuutta aasialaisiin hikipajoihin, Foxconn-tyylisiin kauhulaitoksiin tai vähintäänkin suomalaiskaupunkien laitamien kliinisiin yrityspuistoihin, mutta punatiiliset ja työläisromanttiset tuotantolaitoskorttelit ovat löytäneet roolinsa uudelleen, tällä kertaa metropolialueiden luovien luokkien symbolisen lisäarvontuotannon toimipisteinä.
Minulla on tänään nimipäivä. Nimipäiväni eivät koskaan ole olleet suuria menestyksiä juhlinnan kannalta, mutta tänä vuonna uskallan odottaa edes jotain pientä ekstraa. Päätämme lähteä Seinäjoelta Naamat-neitsyt Nooran kanssa matkaan ajoissa, eli klo 13. Luonnollisesti ylitämme kaupungin rajan vasta klo 14.
Yksi elämäni kuumottavimmista keikoista oli Ghost Brigade Kuusisaaren Paviljongissa Qstockin alkajaisiksi kaksi vuotta sitten. Jotain samanlaista oli kenties luvassa nyt, kun Suomen kovin kakkoslevyään työstävä bändi For The Imperium oli kiinnitetty hurjastelemaan samassa paikassa perjantain alkuillan ratoksi. Uusia biisejäkin luvattiin.
Kesän ensimmäinen junamatka. Ahdistaa. Juopuneita punaniskoja, huutavia äpäröitä ja äpäröitseviä teinejä. Onko minusta tullut autoilija kesän aikana? Vai voiko päämääränä häämöttävä Turku olla mielentila; vanha, väsynyt ja vittumainen.
