Yleensä Belgiassa vierailevat metallibändit käyvät maan pohjoisosissa, sillä etelässä maan ranskankielisellä alueella ja ranskankielisessä Brysselissä ei niinkään perusteta raskaasta musiikista. Nightwish on ominut uudelle levylleen sen verran laaja-alaisia vaikutteita, että yhtye näyttää kelpaavan nykyään hyvin myös Euroopan pääkaupungissa, vaikka bändi on toki vieraillut Brysselissä aikaisemminkin.
Eurooppaa ristiin rastiin reissaileva ja elämästään biisejä tekevä, kuulemma Warnerille sainattu hippifolkduo Eva Louhivuori ja Manu Laudic on ihastuttava ilmestys. Hyvän näköinen ja taitava kaksikko, jonka äänet soivat yhteen kutakuinkin täydellisesti.
Pääsiäisiloittelujen väliin jääneenä hyisenä lauantai-iltana tunnelma oli odottava. 1995 Portlandissa perustettu Agalloch oli vihdoin viimein tulossa Suomeen ensimmäistä kertaa. Esiintymispaikaksi oli valikoitunut Kulttuuritehdas Korjaamo, jonne myös minä suorittaisin ensivisiittini.
Fight (and) like a girl! Ihanat neiti Autumn ja taustaryhmänsä Bloody Crumpets eivät oikeastaan vedä konserttia, vaan täysimittaista goottiburleskimusikaalia neljän naisen voimin. Soittimia lavalla ei näy viulua ja sähköpianoa enemmän, mutta sitä ehtii tuskin huomata kaikelta lumolta.
Pate Mustajärvi on kiertänyt Popedan keulilla Suomen lavoja kauemmin kuin minä olen tepastellut maan kamaralla. Klassikkoja, ikivihreitä ja hittejä yhtyeellä taitaa olla yhtä paljon kuin itselläni ikävuosia.
Pirkko "Pike" Kontkanen, Kajaanista yli 30 vuotta sitten Tampereelle kotiutunut viulisti juhlisti nuorta 50 vuoden ikäänsä kerrassaan komealla kavalkaadilla, johon eivät mahtuneet kaikki bändit, joissa hän on vuosien varrella vaikuttanut, mutta hyvä näin, sillä taso ei päässyt laskemaan hetkeksikään.
Seinäjokelaiskolmikkoa todistamaan saapunut yleisö oli vain niukasti suurempi kuin bändien yhteenlaskettu jäsenmäärä, mutta siitä huolimatta onnistuneen illan elementit olivat kohdallaan: Campari virtasi, indietyt&oum
