HIM on elänyt paitsi jännittävää niin myös palkitsevaa viikkoa. Tears On Tape -albumin ensimmäiset arviot ovat olleet vähintäänkin rohkaisevia, usein jopa ylistäviä. Katsopa vaikka Soundin ja Artistdirectin kritiikit.
Samalla on lähtenyt käyntiin myös HIMin ensimmäinen Tears On Tapeen liittyvä promotionaalinen kiertue. USA:han ensi viikolla siirtyvän suomalaisyhtyeen debyyttiesiintyminen soi Berliinissä maanantaina 22.4. ja rumpali Mika ”Kaasu” Karppisen mukaan iltama osui lähes napakymppiin.
– Ensimmäiseksi keikaksi tuo Berliinin-veto oli aivan loistava. Sitä jäi melkein miettimään, että jos pelkkä aloitusmeininki on tällaista niin millä tasolla tämä homma on sitten muutaman esiintymisen jälkeen?
Berliinistä matka jatkui Kölniin.
– Kuuntelimme bussissa King Diamondia ja nautimme pari drinkkiä duuniporukassa, onnistuneen työpäivän päätteeksi. Hauskaltahan se tuntui taas pitkästä aikaa!
HIMin paluuta on selvästi odotettu hartaasti myös yhtyeen toisessa kotimaassa eli Saksassa. Muutakaan ei oikein voinut päätellä Kölnin Gloria-teatterin ulkopuolella jo tunteja ennen ovien aukeamista kiemurrelleesta parisataametrisestä jonosta.
Ilmoitettu showtime, kello 20:30, pitää lähes kutinsa ja kuin varkain Tears On Tapen ensimmäinen varsinainen kappale All Lips Go Blue onkin jo käynnissä – Ville Valon soittaessa akustista, kuten monissa muissakin illan biiseissä.
Ensimmäinen havainto: uudistuneen heartagramin edessä soittava bändi on päivänselvästi kovassa iskussa ja jollakin tavalla koko orkesterin tunnelma vaikuttaa aivan erilaiselta kuin kotiyleisön edessä Helldone-iltamissa muutamia kuukausia aikaisemmin. Nyt yhtye tuntuu oikeasti vapautuneelta, helpottuneelta ja… niin, onnelliselta. Tämä on toki hyvin luonnollista, sillä HIM on kulkenut melkoisen ongelmaviidakon läpi viime vuosien aikana.
Kolmantena ja neljäntenä saapuvat Rip Out The Wings Of A Butterfly ja Right Here In My Arms tekevät pelin entistä selvemmäksi ja hieman myöhemmin tuleva Join Me / Your Sweet 666 -kaksikko sulattaa kyynisimmätkin sydämet. Punkrock-maisesti lähes ilman välispiikkejä etenevä setti on yksinkertaisesti murhaavan kova – niin biisilistaltaan kuin vaikkapa kirkkaan voimakkaan äänimaailmansa puolesta.
Kuten Tavastialla vuodenvaihteessa niin kitaristi Mikko ”Linde” Lindström on tänäkin iltana ilmiliekeissä. Miehen toimitus on toisaalta yksinkertaisen varmaa, toisaalta kiitettävän ilmeikästä. Entäpä Karppinen? Juuri tämän miehen pitkittyneet käsivammathan lykkäsivät HIMin paluuta yhden jos toisenkin kerran. No, myös Kaasu on tulessa, vai odotitteko muka jotakin muuta? Mies toisin sanoen jatkaa siitä pisteestä, mihin studiosessioissa sattui jäämään. Kuunnellaanpa:
– Treenasin todella ahkerasti ennen Tears On Tapen nauhoituksia ja purkitinkin sitten albumin kannuosuudet kolmessa päivässä. Levylle tuli ehdottomasti parhaita koskaan soittamiani rumpujuttuja!
Sleepwalking Past Hope -päätösnumeron jälkeen koetaan puolitoistatuntisen konsertin kenties sykähdyttävin hetki, kun Karppinen kävelee rumpujensa takaa lavan etuosaan, HIMin muiden muusikoiden jo poistuttua estradilta, ja kumartaa muutaman kerran syvään hurraavan yleisön edessä. On kohtalaisen helppo kuvitella, miten kova myllerrys miehen mielessä tuolla hetkellä käy – herranen aika sentään, eihän tämä pitkän linjan muusikko tiennyt taannoin edes sitä, että pystyykö hän soittamaan rumpuja entisellä tavalla enää koskaan.
Kohta Kölnin kesäisille kaduille purkautuu kovin tyytyväisen näköisiä HIM-faneja. Ei mikään ihme: heidän suosikkiyhtyeensä on viimeinkin tehnyt paluun ja vieläpä onnistuneen sellaisen. Näyttääpä ulkoilmasta nauttivan myös kolme eri levytyssopimusta viime aikoina neuvotellut mies – siis manageri Seppo Vesterinen.