Töölönlahden musiikkitalolla on ollut monella tapaa vaikea syntyhistoria, rahoitusvaikeuksineen poikineen. Yksi eniten julkisuutta saanut liittyy talon perusluonteeseen.
Musiikkitalo rakennettiin VR:n vanhojen makasiinien tilalle. Makasiinit olivat olleet pitkään näkyvä ja kuuluva osa helsinkiläistä kaupunkikulttuuria. Flow-festivaali sai sieltä alkunsa ja tiloissa toimi suosittu kirpputori. Oli gallerioita ja tiloja joissa järjestää pienimuotoisia keikkoja. Liiketoimintaakin löytyi, ekokaupasta pyöräkorjaamoon ja valokuvausstudioon.
Musiikkitalon tullessa tilalle, pelko oli että eloisan rönsyilyn tilalle tulee taas uusi kallis kulttuurikolossi jossa tarjotaan virallista Kulttuuria isolla K:lla harvalukuiselle joukolle. Musiikkitalon puolestapuhujien mukaan näin ei tulisi käymään, vaan musiikkitalo olisi nimensä mukainen ja tarjoaisi monipuolista sisältöä.
Kuka sitä tarjoaisi?
Musiikkitalon kahdella päävuokralaisella, eli Helsingin kaupunginorkesterilla ja Radion sinfoniaorkesterilla ei ole siihen mitään kiinnostusta. Kolmas päävuokralainen on Sibelius-Akatemia, joka tunnetusti tuottaa ylisaturoiduille markkinoille jatkuvasti lisää korkeasti koulutettuja klassisia muusikkoja.
Entä ulkopuoliset toimijat tai Sibelius-Akatemian marginaalisemmat kansanmusiikki- tai jazz-muusikot?
Musiikkitaloon tulee isojen orkesterisalien lisäksi viisi pienempää salia. Talon johtajan Helena Hiilivirran mukaan salit on suunniteltu akustista soittoa silmällä pitäen, joten sähköllä vahvistettu rock-musiikki on rajattu pois. Nähtäväksi jää soiko talossa akustinen rock ja kielletäänkö sähköllä vahvistettu nykymusiikki.
Pienempien salien hinnat julkistettiin jokin aika sitten. Hannu Oskala käsittelee ulosvuokrausasiaa blogissaan Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka. Hän on laskenut kuinka paljon kustannuksia pienempien 200-240 henkilöä vetävien salien käytöstä koituisi ja kuinka korkeaksi lipun hinta saattaisi muotoutua erilaisissa skenaarioissa. Jos lasketaan marginaaliselle klassiselle, jazzille tai kansanmusiikille niinkin optiomistinen tavoite kuin 100 lipun ostanutta, olisi pelkät tilavuokrat kattava lipunhinta 12€-30€. Muusikoiden palkoista puhumattakaan. Ikävä sanoa, mutta kokemukseni mukaan ihmisiä on todella vaikea saada maksamaan tuollaisia hintoja ellei kyseessä ole lätkä.
Kaikessa lyhykäisyydessään voi siis sanoa ettei musiikkitalossa tarjota kuin kahdenlaisia tapahtumia: varmasti loppuunmyyviä tai todella raskaasti subventoituja. Ja mikä musiikinlaji on Suomessa todella raskaasti subventoitu? Aivan oikein. Klassinen musiikki.
Tämän valossa on taas piirun verran vaikeampaa uskoa puheisiin musiikillisesta moniarvoisuudesta.