Tämä johtuu siitä ettei sitä juurikaan ole. Ilmainen musiikki johon julkisessa keskustelussa usein viitataan ei ole koskaan ollut ilmaista. En viittaa tässä musiikkituotannon kulurakenteisiin, vaan siihen maksaako kuluttaja musiikista. Totta kai maksaa, mutta ajatelematta ja yllättävään osoitteeseen.
Monet sanovat etteivät halua maksaa musiikista koska raha menee ylikansallisille yhtiöille eikä artistille. Sitten mietitään hyviä tapoja tukea taiteilijoita suoraan, samalla kun imutetaan musiikkia netistä jolloin siitä ei hyödy yksikään tosi ikävä ja mälsä tyyppi. Tässä kuviossa mättää se, että jokainen ihminen joka tätä tekee eikä osaa McGyver-tyyliin rakentaa muffinssista, Jeesus-teipistä ja kukkaruukusta omaa USB-mokkulaansa ja internettiään, maksaa musiikistaan palveluntarjoajalle tai teleoperaattorille.
Ihmiset ostavat internet-liittymänsä sisällön takia. Sama pätee enenevissä määrin myös puhelinliittymiin. Mainostettujen nopeuksien ollessa mitä ovat, sisällöllä ei tarkoiteta sähköpostia, verkkopankkia ja Facebookia, vaan nimenomaan mediasisältöjä. Ajatus ilmaisesta musiikista on loistavaa bisnestä tälle kohtalaisen tehokkaasti yli kansallisten rajojen järjestäytyneelle liiketoimintasektorille, jonka puitteissa varmasti tosi moni ikävyydessä ja mälsyydessä karrikatyyrien levy-yhtiöpatruunalle vertoja vetävä nilkki ansaitsee elantonsa. Sen liikevaihto on kasvanut vielä hurjempaa vauhtia kuin musiikkiteollisuuden on romahtanut. Vuosien 2004 ja 2009 välillä kiinteitä ja mobiili-internet-yhteyksiä tarjoavien yritysten liikevaihto nelinkertaistui $226 miljardiin, kun taas musiikkiteollisuuden liikevaihto kutistui $25 miljardista $16 miljardiin.
Käyttäjät maksavat mukisematta internet-palveluntarjoajille ja teleoperaattoreille “ilmaisesta” sisällöstä.
Tämä ei muuta sitä asiaa että tekijänoikeusjärjestelmä kaipaa jonkinlaista remonttia, mutta asiakokonaisuutena se on saanut Suomessa kovin vähän huomiota kentällä keskustelua herätteleviltä tahoilta, olivat ne sitten tekijänoikeusmaksimalisteja, piraatteja tai näiden äänekkäiden ääripäiden välissä tolkulliseen ratkaisuun pyrkiviä.
Ainakin globaalilla tasolla telecom-yritysten asema sisällöntuotannon vapaamatkustajina on merkittävämpi ongelma kuin viime aikoina tapetilla ollut hyvitysmaksu, joka tulee ennemmin tai myöhemmin korvautumaan muuttuviin kulutustottumuksiin paremmin soveltuvalla järjestelmällä.