Usein tuntuu, että mitä pienempi alakulttuuri siitä raivokkaammin se on sitä mieltä ettei muita alakulttuureja, valtavirrasta nyt uhumattakaan tarvita. Tai että ainakin valtavirta nyt on vain tiellä kun toiset yrittävät tehdä merkittävää taidetta. Aina välillä kannattaa laskea. Silloin huomaa, että oikeastaan tarvitsemme kaikkia.
Ja tässä artikkelissa ilmaistaan juuri tämä hienon suorin sanoin. Se on myös yksi parhaista lukemiani musiikkibisneksen kriisiä käsitteleviä pikku repäisyjä: