Kerjäämisen kieltämistä selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa sisäasiainministeri Anne Holmlundille keskiviikkona 6.10.2010. Raportti ei tarjoa proaktiivisia ehdotuksia köyhyyden vähentämiseksi, kuten valtionyhtiöiden hallintoneuvostopaikkojen arpomista määritellyn tulorajan alapuolelle jäävien, Suomessa oleskelevien täysi-ikäisten EU-kansalaisten kesken, vaan lähtee kriminalsioimaan kerjäämistä ehdottamalla aika löperöltä vaikuttavia lisäyksiä rikos- ja järjestyslain pykäliin. Kai lakeja olisi tarkoitus soveltaa valikoivasti niin, että vain romanien harjoittama kerjääminen tehdään mahdottomaksi. Kotimaisten puolueiden ja rappioalkoholistien toimintaan ei puututtaisi. Kuten kuka tahansa maailman oudoimmasta Kalinka-versiosta Hakaniemen metroaseman sisäänkäynnin luona nauttinut saattaa aavistaa, loppuraportti sisältää myös musiikillisen ulottuvuuden.
Tarkastellaanpa tätä ulottuvuutta: Lahjoituksella tarkoitettaisiin rahan tai aineellisen hyödykkeen vastikkeetonta vastaanottamista sekä toimintaa, jonka tarkoituksena on tosiasiallisesti vedota vastikkeettomasti muihin henkilöihin esimerkiksi näennäisen kaupankäynnin tai näennäisen musiikkiesityksen muodossa. Tässä tekstinpätkässä on kaksi hienoa asiaa. Ensinäkin, olisi hienoa jos näin onnistuttaisiin estämään puolueiden “seminaareihin”, “neuvontaan” ja muihin “palveluihin”perustuva rahankeruu. Toiseksi, näennäinen musiikki on todella hieno ja monikäyttöinen konsepti. Voiko sen puitteissa puuttua esimerkiksi TV2:sen musiikkikisailuihin? Entä karaokebaareihin? Tai konsensusheviin?
Näennäisen musiikin ystävien Facebook ryhmä perustettiin heti raportin julkaisupäivänä ja tänään lauantaina ryhmässä oli jo 288 jäsentä. Siitä se iso pyörä lähtee pyörimään. Jos juttu brändätään kansainvälisesti esimerkiksi Ostensible Musicina, siitä voi kehkeytyä mojova vientimenestys.
Ja sitten näin: Kerjääjät on Suomessa kuljetettu kauppaliikkeiden eteen kerjäämään ja soittamaan haitaria, vaikkei heillä ollut soittamiseen tarvittavia taitoja. Haitarit on toimitettu katusoittajille rikollisorganisaation toimesta. En tiedä teistä, mutta mielestäni ajatus haitarimafiasta on karmiva ja on hullua, että se altistuu päivänvalolle vasta nyt. Kuinka paljolta kärsimykseltä olisivat voineet säästyä tuhannet ja taas tuhannet Kauppatorilla aikaansa viettäneet turistit, jos tämän helvetin tulia palkeillaan lietsovan rikollisorganisaation olemssaolosta olisi tiedetty aiemmin? Miten erotamme likaisen haitarin puhtaasta? Harjoittavatko veroparatiisit ja Sveitsi myös haitarien pesua vai onko se Pohjois-Karjalan erikoisuus? Ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa on haitarien kieltäminen lailla.
Tämän jälkeen köyhyyttä voidaan vielä hoitaa kieltämällä kusen, paskan ja hien haju. Näin pääsemme eroon kotikutoisista pummeistammekin ja ennen kuin huomaammekaan, elämme kaikki unelmiemme puutarhakaupungissa aikojen loppuun saakka.