Koko maailmasta on vaikea löytää yhtyeitä, joilla on yhtä omintakeinen ja mukaansatempaava soundi kuin Agallochilla. Siitäkin huolimatta, että bändin tähänastiset kolme täyspitkää, ep-levyistä puhumattakaan, ovat kaikki olleet keskenään tyystin erilaisia, tekijän on aina voinut tunnistaa Agallochiksi. Miten sitten juuri yhdysvaltalainen yhtye saa aikaan jotain näin hemmetin mielenkiintoista, se tuntuu äkkiseltään selittämättömältä.
Marrow Of The Spirit on miellyttävällä tavalla analogisen ja kotikutoisen kuuloinen levy, jonka idearikkauden ja haparoivan toteutuksen ristiriidassa on jotain perinpohjaisen nostalgista. Vaikka levyltä toisaalta löytyy myös poimintoja Agallochin uran blackmetallisimmista hetkistä, yhtyeessä yhtä lailla aina läsnä ollut postrockmainen pohjavire tuntuu siirtyneen vain utuisempaan ja utuisempaan suuntaan. Tuloksena on kiehtova naimakauppa, jossa progressiivisuus ei muodostu kokonaisuuden monimutkaisuudesta vaan siitä, että sen osat todellakin nivoutuvat saumattomasti yhteen – alun epävireisestä sellosta lopun maaniseen trumpettikonserttoon saakka.
Marrow Of The Spirit on täydellinen musiikillinen tarina, joka ei kerran mukanaan vietyään päästä enää otteestaan. Tätä levyä kuunnellessa ei saa olla kiire mihinkään.
VILLE SORVALI
HHHHH