AGITATION FREE: 2nd

Arvio julkaistu Soundissa 10/2008.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Heti alkuun on annettava hämyvaroitus: tämän musiikin kuunteleminen kiihdyttää riippuviiksien kasvua. Saksalaisyhtye Agitation Free edusti 60- ja 70-lukujen taitteessa sittemmin krautrockiksi nimetyn musiikkisuuntauksen hippihenkisempää siipeä.

Arvio

AGITATION FREE
2nd
SPV

Heti alkuun on annettava hämyvaroitus: tämän musiikin kuunteleminen kiihdyttää riippuviiksien kasvua. Saksalaisyhtye Agitation Free edusti 60- ja 70-lukujen taitteessa sittemmin krautrockiksi nimetyn musiikkisuuntauksen hippihenkisempää siipeä. Viime vuosina sakujen aikanaan tekemää kokeellista jälkipsykedeliaa on kierrätetty ahkerasti uuden vasemman laidan rockin rakennusaineena. Erityisesti nimet Can ja Neu! ovat löytyneet lukemattomien muodikkaiden poppareiden idolilistoilta.

Saksalaisundergroundin keskeisiin nimiin kuulunut Agitation Free ei ehkä käänny yhtä ketterästi nykyindieksi, mutta erinomaisen raikkaalta ja sielukkaalta tämän pitkätukkajoukkion huuruilu kuulostaa tässäkin ajassa. Orientaalivaikutteilla askarteleva esikoislevy Malesch vaikutti varmasti jo vuonna 1972 huuruiselta ja sitä se on edelleen. Egyptin tuliaisista väännetyt kitaratripit eivät todellakaan ole nykymusiikissa taajaan esiintyvää kvasipsykedeliaa, vaan ihan aitoa hörhellystä.

Vuotta myöhemmin ilmestynyt 2nd kuulostaa seesteisemmältä ja ajattomammalta. Agitation Freen todellinen mestariteos on sikamaisen kaunis Laila, jonka sävelkuluissa on jotakin maagista. Upeasti leijaileva melodia saattaisi hyvinkin upota moneen Liekin tai Von Hertzen Brothersin huumaamaan nuoreen mieleen.

Lisää luettavaa