Vilma Jää tunnetaan elektronista popmusiikkia ja vanhaa kansanmusiikkia yhdistelevästä etnopopistaan, mutta suurimpien valokeilojen alle hänet on saattanut solistirooli Kaija Saariahon Innocence-oopperassa. Siinä Jää on aavetytön roolissa, ja aavemaisen autuaalta hän kuulostaa myös toisella studioalbumillaan.
Jää on kerännyt levylle kokoelman erilaisia loitsuja, joiden avulla voi esimerkiksi parantaa kiroja, nostattaa lempeä ja vahvistaa luontoa. Loitsuista muodostuu eräänlainen opus, joka on täynnä taiturillista magiaa.
Lumoavuus piilee Jään hennon kieputtavassa mutta voimakkaassa äänenkäytössä. Hänen karjankutsunsa ja hehetyksensä ovat tuuduttavia ja kiehtovia. Niitä haluaa kuulla jatkuvasti lisää. Samoin soittimia kuten kanteleita, jouhikkoa, puusarvea ja Kade -kappaleella kauniisti pärisevää munniharppua. Liekkilettisestä tytöstä kertova Hyvästi lemmensortaja taas saa elonsa Jään ja räppäri Asan loitsumittelöstä.
Albumin singlet ovat sen vakuuttavimpia kappaleita. Kokonaisuus pysyy vahvana, vaikka kaikki biisit eivät yllä niiden tasolle. Tuotannot tanssittavat ja tamppaus tuntuu töminänä läpi kehon. Liike kuuluu tanssirytmien lisäksi veden kuohuna ja järvenjäällä liukuvana lehmänkellon kilkkeenä.
Vilma Jää on taidokas lauluntekijä, jonka käsissä muotoutuu omalaatuista ja kovaa kuuntelua kestävää kappalevirtaa. Loitsui ja taikoi on mielenkiintoinen ja hurmaava kokonaisuus, joka saa pohtimaan, miksei kansanmusiikkiperinteen soittimia hyödynnetä populaarimusiikissa enemmänkin.
