AIMEE MANN: Bachelor No. 2

AIMEE MANN
Bachelor No. 2
SuperEgo

Aimee Mannin seikkailuista musiikkibisneksen maailmassa on ehditty näilläkin sivuilla jo kirjoittaa, mutta eipä kevyt kertaus näin absurdin tarinan kohdalla haittaa. Käsittämättömältähän se edelleen tuntuu, että lahjakas lauluntekijä ei muka löydä kotia yhdestäkään levy-yhtiöstä. Raaka totuus on kuitenkin lopulta se, että jos Mann olisi virkannut biisejään 70-luvulla, hänet mainittaisiin nykyään aina samassa lauseessa Joni Mitchellin ja Rickie Lee Jonesin kanssa.
Onneksi Aimee Mann kuitenkin lannistumatta tekee musiikkia ja julkaisee sen tarvittaessa vaikka omakustanteena. Tämä kohtalo oli alunperin myös naisen odotetulla kolmannella soololla Bachelor No. 2. Jouduttuaan ostamaan oman materiaalinsa vapaaksi Polygramin ja Universalin fuusiossa 1998 kääpiöksi kutistuneelta Interscopelta, hän teki levylle pari episodia kommentoivaa uutta laulua ja alkoi kaupata tuotosta maaliskuun 2000 alussa www.aimeemann.comissa.
Jupakka saa perverssin lisävivahteen muistaessamme, miten Mannille kävi edellislevy I'm With Stupidin kanssa. Debyyttialbumi Whateverin 1993 julkaissut Imago meni sopivasti I'm With Stupidin valmistuttua konkurssiin, joten Aimee joutui kaupittelemaan masteria sinne tänne, kunnes Geffen osti albumin ja julkaisi sen reilun vuoden viiveellä 1995 ilman mainontaa tai muuta promootiota. Kuinka kuiviin yksittäisen lauluntekijän karmapankki voikaan valua?
Bachelor No.2:n myötä maailma sai taas esimerkin siitä, millaista valtaa Hollywood USA:n viihdeteollisuudessa käyttää. Levy olisi jäänyt pienen piirin kulttidiggailun kohteeksi, ellei ohjaaja Paul Thomas Anderson olisi ilmoittanut pohjaavansa Magnolia -elokuvaansa Aimeen biiseissään kertomille tarinoille. Näin Mannin musiikin julkaisu Magnolian soundtrackillä ison yhtiön (Warnerin omistama Reprise) kautta olikin kuin taikaiskusta parin puhelinsoiton päässä ja albumi asetettiin ehdolle sekä Golden Globen että Oscarin saajaksi. Koska kyseiset palkinnot kuitenkin livahtivat niinkin relevantille artisti/leffa-yhdistelmälle kuin Phil Collins/Tarzan, toivotaan että pian Aimeen takanreunalla komeilee edes yksi niistä kolmesta Grammy-pystistä, jonka saajaksi hänet ehdolle asetettiin. Edelläkuvatun prosessin tuloksena 13-raitainen Bachelor No. 2 sai paitsi vajaan vuoden kuluttua ilmestymisestään myös Euroopan jakelun, jota hoitaa Richard Bransonin V2, myös maininnan usealla "vuoden 2000 parhaat levyt" -listalla. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, mutta mitään korrelaatiota materiaalin tason ja levy-yhtiöiden sille osoittaman kiinnostuksen väliltä ei löydy.
Bachelor No. 2 oli joko samannimisellä ep:llä tai Magnolialla edustettuna biiseillä, joista vaikuttavimmiksi osoittautuvat edelleen kalsea How Am I Different?, valssi Nothing Is Good Enough, tarttuva Calling It Quits sekä Elvis Costellon kanssa tehty The Fall Of the World's Own Optimist. Kuten kaikki levyn netitse hankkineet tietävät, houkuttelevin ensi kertaa päivänvalon kokopitkän myötä näkevistä kolmesta raidasta on kulkeva Susan.