AIMEE MANN: Charmer

Arvio julkaistu Soundissa 10/2012.
Kirjoittanut: Sami Nissinen.

Arvio

AIMEE MANN
Charmer
SuperEgo

Charmer on 52-vuotiaan Aimee Mannin yhdeksäs sooloalbumi. Levyn teksteissä kypsään ikään ehtinyt naisrokkari kartoittaa ihmiselämän raadollisuutta. Tarinoissa ollaan julmia ja joudutaan julmuuksien kohteeksi. Mann pohtii hyvää ja pahaa, elämän isoja kysymyksiä.

Musiikillisesti albumi merkitsee paluuta Aimee Mannin new wave -juurille, aikoihin jolloin hän johti ‘Til Tuesday -yhtyettä. Levyn kappaleet ovat suoria, konstailemattomia ja melodisia, mutta tyyliin on tarttunut matkan varrella vahva countryrock-leima. Tekstien dramatiikka välittyy hämmästyttävän vähän musiikista ja tulkinnasta. Soundeissa on mukavaa vintage-lämpöä ja svengissä ilmavuutta, mutta juurikin Mannin laulutulkintoihin tarvitsisi kipeästi dramatiikkaa ja paloa, eletyn elämän tuntua.

Charmeriin ihastumista vaikeuttaa huomattavasti sen kolme ensimmäistä kappaletta, jotka ovat todella mitäänsanomattomia esityksiä. Vasta Crazytown puhuttelee sisällöllään ja muistuttaa Mannin melodisista kyvyistä. Samoin tekee hieno Gamma Ray. Leppoisasti hölkkäävällä Living A Liella Mann duetoi The Shins -pomo James Mercerin kanssa, mutta ihan kivaksi sekin jää.

Keskitempoinen ja riskitön Charmer toimii paremmin nautinnollisena hifistely-mahdollisuutena ja americana-täsmälääkkeenä kuin järisyttävänä taide-elämyksenä. Etenkin kitarasoundeissa riittää ihastelemista.

Lisää luettavaa