Suomen kielessä ei ole sopivaa vastinetta adjektiiville smooth – ei Aimee Mannin uusimpaan levyyn sopivalla tavalla. Kyse ei ole sliipatusta levystä eikä sileässä ole kuvaajana mitään järkeä. Mental Illness on kaunis ja kovan luokan käsityöläistaidon mestarinäyte.
Akustisen kitaran ympärille rakennettu levy käyttää jousia, kuoroja ja etenkin rumpuja todella hienolla tavalla. Tässä operoidaan sillä tasolla, jolla rumpali Russ Kunkelin ja basisti Leland Sklarin tapaiset tekijät soittivat 70-luvulla.
Onneksi Aimee Mann ei ole läheskään niin ärsyttävä kuin James Taylor. Uuden aallon taustastaan huolimatta hänestä tulee mieleen toinen Taylorin aikalainen: Jackson Browne. Samaa yksityiskohtiin paneutumista yhdistettynä pakahduttavaan koskettavuuteen.
Mental Illness uusi levy alkaa ihanammin kuin mikään vuosiin. Goose Snow Cone on kaunis biisi. Ja käsittämättömän haavoittuva. ”Got to keep it together when your friends come by”, Mann laulaa. Riipaiseva kuva siitä miten yksin voi olla ystäviensäkin ympäröimänä, kun elämä on muuttunut teatteriksi. Ehkä siinä näytelmässä on vielä enimmäkseen kyse muiden odotuksista.