ALFIE: Do You Imagine Things?

Manchesterilaisen Alfien kolmas levy on kunnianhimoinen askel eteenpäin. Tämän eteen on tehty työtä eikä lähdetty menemään siitä, missä aita on matalin. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla Do You Imagine Things? yrittää livahtaa ohi. Vain tyylikäs Aubrey Beardsley -vaikutteinen kansitaide miellyttää. Onneksi kärsivällisyys joskus palkitaan. Pikkuhiljaa runsaat sovitukset alkavat houkutella mukaansa ja Alfien seurasta huomaa nauttivansa.

Levyn jousi- ja puhallinsovitukset hyväilevät korvia ja lauluharmonioita riittää vaativammallekin popdiggarille. Yhtye on lisäksi rohkeasti lähtenyt rikkomaan vanhempaa, kevyempää linjaansa ja ripotellut pitkin levyä isoja rumpusoundeja, jotka tuovat mieleen jopa Led Zeppelinin, mutta etenkin niitä ansiokkaasti viime aikoina käyttäneen The Flaming Lipsin. Aivan yhtä komeaan cinemascope-soundiin Alfie ei yllä, mutta hienoa jälkeä ovat joka tapauksessa saaneet aikaan.

Yhtyeen kanssa tuotantovastuun suurimmalla osalla levystä vastaa muun muassa Coldplayn kanssa työskennellyt Ken Nelson. Pro Toolsia äänityksessä ja miksauksessa on käytetty oivasti. Esimerkiksi toiseksi singlejulkaisuksi valitussa Stuntmanissa laulua on käsittely erittäin maukkaasti.

Mikä tärkeintä, myös laulujen kirjoittamisessa on nähty vaivaa. Paljolti liikutaan 60-lukulaisen popin parissa, Simon & Garfunkel kuuluu Winding Roadsin taustalla ja iloisesti pomppiva Chop Chop tuo mieleen The Zombiesin, kuten itse asiassa aika monet levyn kappaleista. Lauluharmoniat liikkuvat kutkuttavasti Queenin ja The Beach Boysin välimaastossa.