Arvio: Jos kaipaat Leevi and the Leavingsin kaltaista popmusiikkia, Brian ojentaa auttavan kätensä

Arvio julkaistu Soundissa 3/2024.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Brian
Ei tunnu kipua enää

Miro Palokallion ja Kata Laakson nimensä Brianiksi lyhentäneen indieduon debyyttialbumi Rantalomalle Syyriaan (2016) herätti aikanaan (v)ihastusta epäkorrekteilla sanoituksillaan. Genret ja mielipideilmastot ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta tarttuvat popbiisit kuten Takaisin Tinderiin, Sanni sä oot ihana (molemmat 2018) ja Never Stop the Madness (2023) ovat pysyneet Brianin suurimpana valttina ja löytäneet tiensä soittolistoilleni.

Brianin kolmannella albumilla yhdeksästä biisistä kuusi on muotovaliota popkappaletta, joista Turussa kaikki on toisin sykähdytti viime syksynä. Ennen albumijulkaisua viides suoratoistoon tullut kappale on nostalgis-romanttinen ja kovin Leevi & The Leavingsiltä soundaava Ilosaaressa tuulee. Plussaa heruu biisien tarttuvuuden lisäksi varsinkin monipuolisista ja taitavista sovituksista. Miinuksia ropisee sanoitusten loppusointuhakuisuudesta, mikä rupeaa toistuvassa kuuntelussa rassaamaan.

Toisen albumin Viime aikoina minulla on ollut jotenkin alakuloinen olo (2023) ”nimikappale” olisi kelvannut cd-singlen b-puoleksi, jos cd-singlejä vielä julkaistaisiin. Nimibiisi Ei tunnu kipua enää on ehkä Maustetytöt & Agents -parodia. Spoken word -raita Taivaan portit ei kolise.

Lisää luettavaa