Machine Head on laulaja-kitaristi Robb Flynnin yhtye. Jos sen jäsenet ovat matkan varrella erehtyneet muuta luulemaan, heitä on joko lähtenyt tai lähetetty muihin haasteisiin, kun kulloinenkin musiikillinen tai imagollinen linja ei ole miellyttänyt.
Flynn on hajottanut ja hallinnut valtakuntaansa vaihtelevin lopputuloksin. Pitkäikäisin kokoonpano ratkesi liitoksistaan viimeistään loppuvuodesta 2018. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu, Decapitated-kitaristi Wacław Kiełtykalla vahvistettu Øv Kingdøm and Crøwn oli yllättäen monien mielestä koherentein julkaisu sitten The Blackeningin (2007).
Tekninen ja ärhäkkä levy oli kaikin puolin antiteesi epätasaiselle ja mielikuvituksettomalle Catharsisille (2018). Kun nyt kuuntelee ilman Kiełtykaa valmistettua Unatønedia, tajuaa, että kun Flynn tekee kaiken yksin, ilman kannuksia omaavan bändikaverin kuratointia, jälki on poikkeuksetta aika hampaatonta.
Edellisalbumin voittava kaava, kunnianhimoiset sovitukset sekä aggression ja sentimentaalisuuden balanssi, on vaihtunut yksinkertaistettuihin kappalerakenteisiin, täysin irrallisilta kuulostaviin kertosäehoilotuksiin ja tavaramerkkihuiluäänen viljelyyn joka käänteessä. Olen nähnyt tämän leffan aiemminkin.
