The Blackening -albumilla (2007) Machine Head lähti rohkeasti progeilemaan ja uudistamaan ilmaisuaan. Seurauksena biisien kesto hurahti lähemmäs kymmentä minuuttia. Valtaisasta arvostelumenestyksestä huolimatta omissa korvissani levy kapsahti lähemmäs kuuluisaa katajaa kuin napakymppiä. Unto The Locustilla Bay Arean thrashmetallistit onnistuvat pitämään punaisen langan tiukasti käsissään ja levy on yksi vuoden kovimmista heavy-kiekoista.
I Am Hell (Sonata in C#) on väkevä aloitus ja johdatus Unto The Locust -albumin maailmaan. Intron virkaa toimittavan latinankielisen kuorolaulun jälkeen kappale nytkähtää toden teolla liikkeelle raskaalla riffittelyllä Robb Flynnin karjuessa: ”I´m Death/I´m Hell.” Ennen kolmen minuutin täyttymistä ruuvia kiristetään entisestään, kun vanha kunnon thrash-runttaus pistää ison pyörän pyörimään. Machine-fuckin’-Head!
Seitsemän kappaleen joukkoon ei ole eksynyt yhtäkään heikkoa sävellystä. Avausraidan lisäksi erityismaininnan ansaitsevat Locust, Be Still And Know ja This Is the End. Konepää vuosimallia 2011 on melodista, raskaita riffejä sisältävää, eeppistä ja ilmavaa metallia.
Ainoat merkit keski-ikäisyyden mukanaan tuomasta pönötyksestä löytyvät Who We Are -päätösraidan alusta. Bändin jätkien kersojen luikauttaessa ”this is who we are”, kylmää väkisinkin selkäpiitä. Alkujärkytyksen jälkeen, kornista sanoituksesta huolimatta, kappale kasvaa edetessään levyn parhaimmistoon.
