MACHINE HEAD: Bloodstone & Diamonds

Arvio julkaistu Soundissa 11/2014.
Kirjoittanut: Henri Eerola.

Arvio

MACHINE HEAD
Bloodstone & Diamonds
Nuclear Blast

Jos tästä hetkestä hakee tarkemman tarkastelun kestävää verrokkia kahdeksankymmentäluvun thrash-hurmokselle, on tarjolla yksi ainoa vaihtoehto. Suitsutusta kirvoittaneen debyyttinsä jälkeen musiikillista linjaansa kovemman kautta hakenut Machine Head löysi vuosituhannen alussa monen legendan koluamille kinttupoluille, mutta on sittemmin vienyt kymmenen vuotta vanhempia vaikuttajiaan kuin pässiä narussa.

Kun asiaa tarkemmin tarkastelee, voi kolmea viimeisintä kokopitkää muitta mutkitta verrata esimerkiksi Metallican klassisimpaan trioon. Sillä erolla, että Robb Flynn joukkoineen pitäytyy edelleen ristiretkellään parhaan metallialbumin metsästyksessä.

Kuten Unto The Locust (2011) myös Bloodstone & Diamonds on ensi alkuun hahmoton möykky, mutta pieteetillä synnytetyn eepoksen lainalaisuuksia mukaillen sille pyhitetyt lukuisat kuuntelukerrat alkavat kantaa hedelmää. Se jopa on mainioita edeltäjiään lennokkaampi, moniulotteisempi ja rehvakkaampi.

Huomionarvoisinta on, että vaikka bändi sinänsä jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä, on se nyt pitkästä aikaa myös sinut etsikkoaikansa kanssa. Night Of Long Knives ja Beneath The Silt voisivat yhtä hyvin löytyä The Burning Rediltä (1999).