MACHINE HEAD: The Blackening

MACHINE HEAD
The Blackening
Roadrunner

Vaikka Machine Headissä nyt vaikuttavatkin molemmat liki-legendaarisen Vio-Lencen kitaristit, ei yhtyeestä ole kuudennella levyllään oikein mihinkään. Biisinikkari Robb Flynn jutteli etukäteen, että albumin tekoa inspiroi Rushin A Farewell To Kings. Nämä puheet jäljittyvät hatarasti vain madrigaali-henkiseen akustiseen introon ja A Farewell To Arms -kappaleen nimeen. Aika monen mieleen jälkimmäisestä nousee tosin ennemmin Ernest Hemingway kuin Geddy Lee.

Metallilla ja Hemingwayllä sen sijaan on tunnettu risteysasemansa For Whom The Bell Tolls. Olisiko Flynnin muusa sittenkin yrittänyt Rushin asemesta kanavoida sitä yhtä bändiä, joka ampaisi Vio-Lencen kanssa 1980-luvulla jakamiltaan kadunkulmilta maailmanmaineeseen?

Erityisen nokkelaa ei myöskään ole väännellä Levolle lasken, Luojani -rukouksen alkua muotoon Now I Lay Thee Down. Vielä vähemmän se on omintakeista. Aihetta kieputtelivat jo vuonna 1991 niin Metallica (Enter Sandman) kuin Megadethkin (Go To Hell).

Roadrunnerin entisestä syömähampaasta on tullut esteettisesti kai vielä jotenkin tärkeä, mutta muuten turha purukaluston osa.