SYLOSIS: Monolith

Arvio julkaistu Soundissa 9/2012.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Tämä engelsmannikvartetti on jo osoittanut hallitsevansa deathin ja thrashin juurista kumpuavan mätön. Sylosis ei tee kuunneltavaksi maailman helpoimpia biisejä, jotka napsahtavat saman tien luihin ja ytimiin. Kahdella ensimmäisellä levyllä tähän piti hieman totutella, mutta nyt asiaa osaa jo odottaa.

Arvio

SYLOSIS
Monolith
Nuclear Blast

Tämä engelsmannikvartetti on jo osoittanut hallitsevansa deathin ja thrashin juurista kumpuavan mätön. Sylosis ei tee kuunneltavaksi maailman helpoimpia biisejä, jotka napsahtavat saman tien luihin ja ytimiin. Kahdella ensimmäisellä levyllä tähän piti hieman totutella, mutta nyt asiaa osaa jo odottaa.

Aika tekee jälleen tehtävänsä. Biisit avautuvat pikkuhiljaa, ja bändin melodisesti haastava työskentely kuohkeuttaa Monolithin kuorrutusta. Sovitukset tarjoavat kautta linjan yksityiskohtia, jotka vaikuttavat olevan levyn mielen­ylentäjiä, mutta kokonaisuus ei pääse toivotun kaltaiseen lentoon. Oikeastaan Monolithin tapainen levy alkaa olla Sylosis-mittarilla mitattuna peruskauraa, ja yhtyeeltä uskaltaa odottaa reiluja bonuksia.

Tunnelmaltaan levy kuulostaa aluksi siltä kuin yhtye ei olisi laskenut sieluaan täysin vapaaksi. Kenties jonkun synkeämielisemmän kansakunnan edustajien käsittelyssä näillä kappaleilla voisi olla selvästi syvempi tunnelataus, mutta albumin liki 20-minuuttisella päätösraidalla Enshrined yhtye väläyttää heittäytymiskykyään.

Vaikuttaa hieman siltä kuin Monolith olisi tehty ainakin pikkuisen yleisön odotuksia silmällä pitäen. Siinä Sylosis astuu hieman harhaan, koska vapautuneisuus kärsii.

Lisää luettavaa