Aina silloin tällöin tulee eteen levy, josta on mahdoton saada otetta. Virallisesti Pete Murron ja Heikki Hiekkasalmen muodostamana duona mutta keikoilla standardikokoisena bändinä esiintyvän Automatic Eyen debyyttialbumi Don’t Let The Past Come Between You And Your Happiness (2008) on jäänyt vieraaksi, mutta Zenin perusteella korvaamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut.
Zeniä kuunnellessa joutuu toden teolla pohtimaan, mikä saattaisi olla Automatic Eyen musiikin kohderyhmä. Kaksikon tasaisen tappava, runsaasti ohjelmoitu poljento ja sinänsä virtaviivaiset ja huolella sovitetut biisit tekevät lopulta turruttavan vaikutelman. Vaikka Last Summer poikkeaakin brasseineen ja muuallakin soivine jousineen joukosta muita raitoja 1960-lukulaisemmalla toteutuksellaan, niin kokonaisuutena Zenin yleisöä on vaikea kuvitella varhaisnuorisoa varttuneemmaksi. Tehokkaasti markkinoituna Automatic Eye voisikin upota samaan ikäluokkaan kuin jostain käsittämättömästä syystä mittavan suosion saavuttaneet Tokyo Hotel ja The Baseballs.
Jos kaupallisuus on uuden vuosisadan syvää ja harmonista zeniläisyyttä, niin Automatic Eyen kakkosalbumi on nimensä ansainnut.