Suomirockin prätkäposeeraus sai aitoa syvyyttä, kun Backsliders alkoi kaasutella koneillaan ja ronskeilla riffeillään sijaansa biker-kulttuurin musikaalisina lipunkantajina. Yhtye oli aina enemmän kuin levytyksensä, mitä tulee asenteeseen, elämäntapaan ja live-soitantaan aatetoverien kokoontumisajoissa. Silti viimeisten vaiheiden väkivaltaisuudet ja kuolemat eivät pysty himmentämään kymmenen vuoden rockrevityksen ikuisia arvoja. Kotipihalleen ammutun laulaja-basisti Marko Hirsman kokoama ja nimeämä setti on jälkihurrigaanisen ajan yrmeintä ja hyökkäävintä riffirockia sekä moottoripäisintä fantasiaa.
Rautahevon ritarien boogieteorian teesit niitataan jokaisen huoltiksen baarin tai soittotilaa tarjoavan roadhousen oveen. Englannin kieli ja uhmakkaan kulmikas aksentti runnovat riffien tuella vaikka väkisin laulujen läpi törmäilemättä pseudosanoitusten loukkuihin.
Esimerkiksi avainbiisi National Nightmare tai vähemmän tunnettu helmi Willing But Weak tekevät bändin filosofian muutamalla tuhdilla siveltimenvedolla tiedoksi. Omien ohjelmanjulistusten sekaan luontuu myös Arlo Guthrien tukevaksi bluesiksi tuunattu Motocycle Song -ralli sekä maukas setti Albertin kanssa skulattua Hurriganes-kamaa.