THE BANGLES: Doll Revolution

The Banglesin edellisestä julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo 15 vuotta. Kannen kuvia katsellessa sitä ei uskoisi. Ja kun ensimmäinen kappale, Elvis Costello -cover Tear Off Your Own Head, ampaisee käyntiin on olo yhtä epäuskoinen. Niin energinen ja intensiivinen on sointi.

Kuten ennenkin, biisimateriaalin ollessa vahvaa The Bangles toimii loisteliaasti. Ensimmäisestä ep:stään lähtien yhtye on osannut valita hienoja lainakappaleita tai heille on varta vasten sävelletty pophelmiä. Going Down To Liverpool, Manic Monday, September Gurls, A Hazy Shade Of Winter – elämä ilman näitä olisi paljon kurjempaa. Ja kuten aina ennenkin, vaikka kaikki neljä naista säveltävät, eivät omat tuotokset tunnu yltävän samoihin sfääreihin. Ainoa todellinen täysin oma klassikko taitaa olla Different Light -albumilta löytyvä basisti Michael Steelen hengentuotos Following. Yliampuvan Eternal Flamenkin takaa löytyy Susanna Hoffsin lisäksi hittitehdas Steinberg & Kelly.

Aivan liian pitkän Doll Revolutionin materiaali on avausraidan jälkeen paljolti banglejen omissa käsissä. Sävellysapua on saatu noin puoleen kappaleista. The Byrds -henkinen Stealing Rosemary jaksaa pitää mielenkiintoa yllä, mutta Something That You Said -single ihmetyttää. Miksi ihmeessä The Bangles yritetään saada kuulostamaan Natalie Imbruglialta? Vaikka Ride The Ride ja Here Right Now ovat samaa yllätyksetöntä perustavaraa, mitä nelikon levyiltä löytyy aina, kuuntelee niitä mieluummin kuin mainittua väkinäistä singlelohkaisua. Doll Revolutionin loppupuolen kohokohta on Michaelin Song For A Good Son. Ilmavasti sovitettu laulu voisi olla peräisin Tom Pettyltä.

The Banglesin paluulevy on hienosti soitettu ja varsinkin laulettu. Etenkin Steele ja Hoffs ovat soololaulajina vahvassa terässä ja harmoniat ovat tietenkin kohdallaan niin kuin aina ennenkin. Ne pophelmet vain puuttuvat. Olisipa Prince ollut taas anteliaalla tuulella.