Arvio: Bonnie ”Prince” Billyn We Are Together Againissä on totuttua enemmän studiokiiltoa – Keskiössä ovat kuitenkin tuttuun tapaan erinomaiset biisit

Varsinkin levyn A-puolelta löytyy muutamia Will Oldhamin tuotannon parhaimmistoon nousevia kappaleita.
Arvio julkaistu Soundissa 2/2026.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Bonnie ”Prince” Billy
We Are Together Again
Domino

Bonnie ”Prince” Billy äänitti viimevuotisen The Purple Bird -levynsä Nashvillessä huipputuottaja David Fergusonin ja countrymusiikin ammattilaisten kanssa. Levystä tuli erittäin kollaboratiivinen ja kantrisävytteinen. Nyt mies, oikealta nimeltään Will Oldham, on palannut kotikaupunkiinsa Louisvilleen tuttujen yhteistyökumppaniensa pariin.

Nashvillen-reissu on kuitenkin jättänyt jälkensä. Vaikka laulumelodioiden kantrisävyjä on karsiutunut, instrumentaatio on edelleen hyvin Nashville-painotteista ja aiempaa rikkaampaa. Soitannalle on jätetty enemmän tilaa hyvin tuloksin. Esimerkiksi Why is the Lionin loppu on aivan upea.

Vaikka Jim Marlowen kanssa äänitetyssä We Are Together Againissä on I See a Darknessinsa (1999) tunteville totuttua enemmän studiokiiltoa, Will Oldhamin julkaisujen keskiössä ovat aina biisit. Ja ne ovat jälleen kerran erinomaisia.

Varsinkin levyn A-puolen Strange Trouble ja They Keep Trying to Find You lukeutuvat Oldhamin parhaimmistoon. B-poskelle on kuitenkin jäänyt jokunen vähemmän muistettava biisi, joiden vuoksi ei nousta aivan I See a Darknessin tai Ease Down the Roadin (2001) korkeuksiin.