Mikaylan debyyttialbumi kiertyy epäterveellistä jahkailua pursuavien ihmissuhteiden ympärille. Kipuilua ja oireilua riittää, mutta lääkettä ei ole – paitsi se toinen ihminen, joka on samaan aikaan sekä lohtu että myrkky. Levymitassa asetelma käy raskaaksi: oma identiteetti määrittyy usein toisen toiminnan kautta, ja toistuva tunne- ja ajatuskela alkaa puuduttaa.
Soundillisesti Mikayla liikkuu tutulla kentällä. Mukana on r&b-hunajaista Evelinaa, naisellisen popikasta Nelli Matulaa, heleää Iltaa ja leikkisä ripaus sensuellia Ariana Grandea. Tuotanto tukee ihmissuhdesärkyisiä sanoituksia: pulssi on paikoittain kova, syke kiihtyy entisestään epävarmoissa kohdissa ja drum and bassia mukailevat rumpulinjat pyörivät yhtä pakkomielteisesti kuin päässä junnaavat ajatukset. Tunnelmat heilahtelevat rajusti – välillä halutaan lähelle, välillä kauas.
Daddy Issues tekee kaavoihin kangistumisesta oivalluksen, ja hyvä niin. Silti 17 raidan kokonaisuus tuntuu ylipitkältä. Kohokohtia ovat Sun kaa mihi vaan, Vasta aamulla, Yksinäiset yöt ja Kolme sanaa. Epätäydellinen albumi, mutta silti aivan hyvä – virkistävä lisäys suomalaiseen musiikkikenttään, mutta kokonaisuutena valitettavan yksiulotteinen. Kaksi kolmatta kurottelevaa tähteä.