BRANDON FLOWERS: Flamingo

Arvio julkaistu Soundissa 10/2010.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

Supersuosittu The Killers viettää ansaittua taukoa tositoimista, joten nokkamies Brandon Flowersille siunaantui oiva tilaisuus soololevyn julkaisulle.

Arvio

BRANDON FLOWERS
Flamingo
Island

Supersuosittu The Killers viettää ansaittua taukoa tositoimista, joten nokkamies Brandon Flowersille siunaantui oiva tilaisuus soololevyn julkaisulle. Mukaan projektiin kutsuttiin useissa liemissä marinoituja ammattilaisia Daniel Lanoisista Brendan O’Brieniin, mutta myös vähemmän tunnettuja nimiä kuten elektropop-tuottaja Stuart Price ja indiebändi Rilo Kileyn laulaja Jenny Lewis. Lopputulos on päällisin puolin varsin puhtoinen, mutta pinnan alta löytyy kosolti sitä autenttista popsensibiliteettiä, jonka mestariksi Flowers on pikku hiljaa muovautumassa.

Flamingo on ainakin henkisellä puolella irtiotto The Killersistä. Sisältönsä puolesta suunnanmuutos ei ole raju, mutta nyt Flowers saa rauhassa operoida ilman nelihenkisen kitarabändin asettamia kehyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että hän on voinut jättää kappaleet aiempaa riisutummiksi ilman, että niihin on välttämättä tarvinnut sisällyttää osuuksia bändin jokaiselle soittajalle. Pelkistetty ilme toimii yllättävänkin linjakkaasti, varsinkin kun huomioon ottaa miten erilaisista lähtökohdista levyn kolme tuottajaa työskentelevät.

Flamingo on puhdasveriseksi poplevyksi siitä erikoinen, ettei se sisällä yhtäkään takuuvarmasti tajuntaan iskevää kappaletta – kymmenen täysipainoista, kevyesti outoa ja hiljaa kypsyvää kylläkin. 

Lisää luettavaa