THE BRONX: The Bronx

Arvio julkaistu Soundissa 03/2004.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Kotiseudullaan kovan keikkabändin mainetta nauttivan The Bronxin debyytti julkaistaan nyt myös vähemmän vaarallisilla seuduilla. Alan piireissä jo ihastusta herättänyt tulokas on virkistävä poikkeus seilatessaan jossain hard rockin ja punkin välisessä salmessa.

Arvio

THE BRONX
The Bronx
Wichita

Kotiseudullaan kovan keikkabändin mainetta nauttivan The Bronxin debyytti julkaistaan nyt myös vähemmän vaarallisilla seuduilla. Alan piireissä jo ihastusta herättänyt tulokas on virkistävä poikkeus seilatessaan jossain hard rockin ja punkin välisessä salmessa. Musiikkityylistään huolimatta The Bronxin tyypit ovat poikkeuksellisen tavallisen näköisiä jarmoja eli äidin meikkipusseilla ei olla käyty hankkimassa genrelle älyttömän välttämätöntä narkkari- tai transvestiitti-lookia.

The Bronxilla on tuoreelle bändille tyypillinen kova vauhti päällä. Biisit kulkevat suurimmalla mahdollisella vaihteella ja laulu on kitapurjeet levällään karjumista. Energia on edelleen a ja o eikä röyhkeää aggressiivisuuttakaan näissä kemuissa pahalla katsota, mutta jopa näin lyhyelle levylle kaipaisi lisää nyansseja. Laulumelodioita, kunnollisia kertosäkeitä ja jonkinlaista draaman kaarta tarvittaisiin biisien sisälle.

They Will Kill Us (Without Mercy) on huudatusbiiseistä selkeästi potentiaalisin, mutta albumin paras vetäisy on jätetty albumin toiseksi viimeiseksi kappaleeksi. Strobelifessa The Bronx siirtyy juuri sinne, missä sen olisi suonut käyvän enemmänkin. Biisi on punk rockin lainalaisuudet hylkäävä tuskainen ja meluisa jurnutus, jonka totaalisuus tuo mieleen emo hardcoren äärilaidan.

Ei vielä mikään täysosuma, mutta kelpo pelinavaus kylläkin. Jo nyt The Bronx pärjää omillaan eikä levyä tarvitsisi markkinoida pelkästään sillä, että entinen Guns N' Roses -kitaristi Gilby Clarke on toiminut levyn tuottajana. 

Lisää luettavaa