CASKETS OPEN: To Serve The Collapse

Arvio julkaistu Soundissa 1/2015.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

CASKETS OPEN
To Serve The Collapse
Ranka

Tähän saakka tiukasti undergroundissa ja perinteisemmän muotoisen tuomionjulistuksen parissa operoinut Keuruun doompunk-kolmikko on melko yllättäen päätynyt ex-Spinefarm -pomo Riku Pääkkösen levypuljun siipien suojiin. Caskets Open ei takuulla ole yhtiölle se kiinnitys, jolla on eniten kaupallista potentiaalia, mutta tunnelmallisilta ja taiteellisilta arvoilta To Serve The Collapse on melko lähellä täysosumaa.

Vuonna 2010 658 kappaleeseen rajoitetun painoksen But You Rule -albumilla saksalaiselle pienlafkalle levytysdebyyttinsä tehnyt keskisuomalaisyhtye ruuvaa toisella, lähes 70 minuuttia kellottavalla albumillaan vuoroin doomin seutuvilla laahustavaa, vuoroin tuskaisan hardcoren seutuvilla raastavaa antimusiikkiaan entistäkin rupisempaan suuntaan. Toisella täyspitkällään kalmakolmikko lapioi yleisön kuuloelimet täyteen karskia, kauhun-, kakan- ja kuolemanhajuista ryskettä, joka hidastellessaan maistuu vielä hitusen 1970-luvun Black Sabbathilta. Karuudessaan, hiomattomuudessaan ja toivottomuudessaan musiikki tuo sitäkin vahvemmin mieleen 1980-luvun puolen välin jälkeen vaikuttaneen newyorkilaisen thrashpunk-pioneeri Carnivoren, jossa aikanaan alkoi legendan nimeltä Peter Steele levytysura. Muita ajoittain kuulijan mieleen pälkähtäviä verrokkeja ovat Motörhead ja Lama.

Soundit ovat karut ja tunnelma miellyttävä kuin naamastaan rupia irti raapisi. Laulajan ulosanti vaihtelee nihilistisen toteavasta paniikinomaiseen rääyntään ja vaikka kuulijan kurkkuun nousevat mätä ja oksennus, pakko on vain kuunnella. Reilun tunnin kuluttua on kauttaaltaan jo niin paha ja painostava olla, että on lähes hyvä olla sillä ahdistavan ja hypnoottisesti tunnelmaansa vangitsevan levyn lopussa odottaa katarsis.

Odottaahan? Vaikka Caskets Openin äänivalli ja rypistelyt onkin rakennettu tutuista rakennuspalikoista, To Serve The Collapse on primitiivisyydessään eräs viime vuoden omap(er)äisimmistä ja yllättävimmistä kotimaisista metallialbumeista. Ja ilman epäilyksen häivääkään ahdistavin.

Lisää luettavaa