CMX: Cloaca Maxima II

CMX
Cloaca Maxima II
Herodes

Aion-albumia (2003) äänittäessään CMX kuunteli studiossa muun muassa King Crimsonin, The Mars Voltan, Radioheadin, System Of A Downin ja Talk Talkin musiikkia. Siitä ei levylle jäänyt vinjettejä enempää. CMX kuulostaa aina itseltään. Yhtye kuulostaa nykyisin myös siltä, että se luo uutta musiikkia poikkeuksellisen helposti.

Ensimmäisen Cloaca Maximan (1997) tavoin uutuuskin on jaettu kolmelle levylle: Lyijyllä on pääosin räyhäkkäämpää rockia, Heliumilla äänimassaltaan kevyempää materiaalia ja Uraanilla singlejen bonusraitoja. Molemmilla kokoelmilla on 44 kappaletta. Se ei ole sattuma, vaan saivartelua.

Cloaca Maxima II kattaa ajanjakson, jolloin CMX julkaisi neljä studioalbumia, vuodet 1998-2004. Kokoelmien saumakohtana toimii vaihdos yhtyeen kokoonpanossa. Faith No More -basisti Billy Gouldin tuottamasta ärisevästä Vainajalasta (1998) lähtien CMX:ssä on rummuttanut Tuomas Peippo, teknisesti taitava ammattilainen. Aiempi soittaja Pekka Kanniainen oli enemmänkin luonnonvoima.

Tutusta materiaalista suurimman vaikutuksen tekevät Dinosaurus Stereophonicuksen (2000) upeat listaykkössinglet: terävästi näppäilty Myrskyn ratsut, joka ennättää kertosäkeeseen vasta kahden ja puolen minuutin jälkeen, ja introllaan Radioheadin My Iron Lungista muistuttava Jatkuu niin kuin sade, jonka nimestä on korjattu kiusallinen yhdyssanavirhe. Myös David Gilmour -kaiuilla kruunattu Baikonur, raskaasti hapotettu Luuhamara sekä vielä hevimmin kitaroitu Meidän syntimme kuuluvat kokoelman biisiparhaimmistoon. Parasta proge-Dinosauruksen materiaalissa on yhä se, että sitä tehdessään ryhmä ei edes ajatellut ilmaisunsa typistämistä.

Uraani on yhtyeen mukaan "levy, jota se on salaa tehnyt seitsemän vuotta." Kyseisellä kiekolla huomio kiinnittyy erityisesti rentouteen ja vapauteen, jolla kitaristit Janne Halmkrona ja Timo Rasio singlejen täytekappaleilla soittavat, soundeja ja tyylilajeja vaihdellen, vallattomasti niin synkkää metallijynkytystä (Väkivallan moottorit) kuin hupaisaa tilulilua (Kvartetto rock-yhtyeelle ja solistille, op.1) kokeillen. Ehkä CMX sittenkin on heavy-yhtye, kuten A. W. Yrjänä on aina luullut.

Jokainen kokoelman levyistä alkaa uudella kappaleella. Rockosuuden Olet tässä maistuu halvalta ja tutulta Kotiteollisuuden Minä olen -hittiä muistuttavaa kertosäettä myöten. Kauneus pettää puolestaan tuo mieleen Aion-levyn Melankolia-hitin muutenkin kuin tunnelmaltaan. B-puolien kanssa samalla levylle laitettu Päämäärä sentään vetää yhtyettä uuteen suuntaan – olisiko sen sovituksessa jopa häivähdys mainitun The Mars Voltan vaikutusta?

Uusista versioista Pyörivät sähkökoneet '04 tyrmää todella äreällä ja kireällä Ron Asheton -sooloilulla. Uudestaan miksattu Vainajala '04 soi harkitummin ja tasapainoisemmin kuin alkuperäinen, mutta merkityksen se saa yhtyeen oman mielenrauhan kautta. Paljon on Cloaca Maxima II:ssa kuunneltavaa, varmasti tarpeeksi myös koko CMX-katalogin omistaville. Suurista suomalaisista rockyhtyeistä juuri CMX on se, joka ei ole suostunut vanhojen ideoidensa kierrätyskeskukseksi.