DANIEL POWTER: dp

Varmaan jokainen tunnistaa jo radiosta ja MTV:stä usein kajahtavan Bad Dayn, joka kuulostaa Leo Sayerin 70-luvulla tehdyltä, mutta julkaisematta jääneeltä viisulta. Tätä debyyttialbumiakin on myyty jo melkoisia määriä maailmalla, joten tilaus tällaiselle soundille selvästi on. Eikä ihme, sillä laulaja/pianisti-yhdistelmiä ei rockissa tänä päivänä tulvi. Lisäksi kanadalainen Daniel Powterilla on massasta tyystin poikkeavan korkea ääni ja osaa tehdä heti päähän jääviä klassisia pop-lauluja. Koko kiekko on omaa käsialaa.

Tuottajien kermaan kuuluva Mitchell Froom (Suzanne Vega, Latin Playboys…) malttaa pitää soinnin mukavan maanläheisenä. Piano tai sähköpiano ovat laulun ohella eturivissä. Selustan varmistavat vain rytmisektio, niukka kitarapolitiikka ja Froomin tavaramerkki: vängästi soivat lisäkoskettimet. Ehkei dp:hen tule paljoa myöhemmin palattua, mutta radiossa tämä ilahduttaa kaiken prosessoidun formaattikaman seassa teeskentelemättömän raikkaalla melodisuudellaan. Pientä soulahtavuutta ilmenee Give Me Lifessa ja Suspect yltyy rokkaamaan.