DEAD MEADOW: Shivering King And Others

60-luvun happosaunassa Blue Cheer ja muutamat muut yhtyeet kehittelivät ääriraskaan ja hypnoottisen blues-pohjaisen psykedelian, joka pian joko häipyi savuna ilmaan tai muuttui nopeammaksi ja koukeroisemmaksi heavyksi. Ikävä kyllä. Olen nimittäin aina tuntenut outoa vetoa tällaiseen extreme-hämyilyyn, vaikka näen siinä humoristisiakin puolia.

Nyt on sykli umpeutunut ja näitä perimmäisen komatoosiriffin junnaajia ilmenee taas. Yksi niistä on Washington D.C:stä tuleva Dead Meadow -trio, jolle täysin vintage-hippityyliin katattu Shivering King & Others on jo neljäs albumi.

Hommahan toimii, vaikka hiukan lakoninen tuotanto ei saa bändin alataajuuksia, itämaista dronea ja ajoittain wah-wahia suosivasta soundista likikään kaikkea tekstuuria irti. Musa nyökkii ja potkii kuin hidastettuna parodian reunalla, mutta paksu äärimmäisyys – jota korostetaan viehkoilla pienillä akustisilla biiseillä ja hennosti nasaalilla laululla – kätkee kuitenkin selkeän musikaalisen vision. Sointi on kumeudessaan lämmin ja tinkimättömyydessään suorastaan lempeä. Estetiikka on niin kaukana metallista kuin olla voi. Asenteessa innostaa tietty lipsumaton pieteetti: mahdollisimman vähistä eväistä puserretaan maksimimäärä mehua.

Dead Meadow ei varmaan puhuttele massoja, mutta vihityille tämä kolahtaa kuin kukka.