DOPE: American Apathy

Nyt shokeerataan villillä ulkonäöllä, fuck-sanalla ja poliittisesti ladatulla epäkohtien viskelyllä. Kaikki vedetään sopivasti överiksi ja kansista osoitellaan revolverilla "fuck everything" -tervehdyksen saattelemana. Näin on tehty isoja bändejä ennenkin. Vaikka Dopen täydellistä rappiota hönkivän imagon takaa haistaakin petoksen ja vehkeilyn, bändi alkaa tuntua railakkaalta. American Apathy rullaa White Zombie -tyylisellä teollisella draivilla, Marilyn Mansonia muistuttavilla herjauksilla sekä nu-metal -sekoituksella, josta voi napsia bändin vanhoja kiertuekumppaneita Mudvaynesta Static-X:n kautta Slipknotiin. Sanoituksilla tulitetaan joka suuntaan.

I'm Backin ja Bastardin skitsoilevasti poukkoilevaa ja lopulta hypnoottiseksi taipuvaa jympytystä toistaessaan kopla on parhaimmillaan. Välillä aukaistaan puolustusta ja vedetään ilmaa sisään Alwaysin avarammalla kertosäkeellä. Vastapainoksi asetetaan Let's Fuckin kaltainen kiva kesäbiisi, joka on aivan yhtä onnistunut kuin sen MC Ihansamakukan kysely "onko mustalla valkoista pidempää?"

Levy-yhtiön edustaja arveli tämän purevan pikkutyttöihin. En ole tyttö enkä edes kovin pieni, mutta silti työnnän Amerikan saastaa uudelleen koneeseen. Mikä vaivaa?