El Perro del Mar -nimen takaa löytyvä ruotsalainen Sarah Assbring julkaisi nimettömän debyyttinsä vuonna 2006 ja siitä tuli hetkessä kyseisen vuoden suosikkilevyni. Vaikka kokonaisuus oli kursittu kasaan erinäisistä single- ja ep-julkaisuista (suurin osa levyn materiaalista oli niputettu yhteen Ruotsissa jo vuoden 2005 kokoelmalla Look! It’s El Perro del Mar!), oli lopputulos hämmästyttävän yhtenäinen ja toi hullulla tavalla mieleen Phil Spectorin tuottamassa Nicoa.
Uutukainen jatkaa samoilla linjoilla, mutta ei ole yhtä välittömästi vangitseva. Muutamalla ensimmäisellä kuuntelukerralla From The Valley To The Stars lipuu huomaamatta ohi. On kuin Sarah Assbring olisi pumpattu täyteen rauhoittavia lääkkeitä ja laitettu studioon äänittämään levyään ja hän muistaisi laulaa vain muutamia lauseita ja soittaa vain harvoja sointuja. Soundi on narkoottisen pehmeä ja unenomainen.
Uneliaasta tunnelmasta huolimatta albumin teksteistä löytyy kuitenkin positiivisuutta ja lapsenomaista riemukkuutta. Avausraidan tekstiksi riittää kaksi sanaa (”Jubilee!/ Jubilation!”) ja heti seuraavalla kappaleella iloitaan näin: ”Look at the clouds today/they sure got funny shapes/Glory to the world!”
Toistuvat soittokerrat paljastavat levyltä kiehtovan sekoituksen 60-luvun alun tyttöpoppia, Kirsty MacCollin mieleen tuovia monikerroksisia harmonioita ja Young Marble Giantsin kotikutoisuutta. Esikoisen tasolle ei kuitenkaan ylletä.