EMBRAZE: Katharsis

Aiemmissa Embraze-arvioissa tämän lehden sivuilla tuskailtiin selvästi kuuluvaa potentiaalia, joka ei ottanut puhjetakseen teoiksi. Katharsisilla soittaa sopivasti kehittynyt ja itseluottamustaan kasvattanut ryhmä, joka on kuitenkin säilyttänyt omimman tyylinsä. Embraze alkaa lunastella lupauksiaan.

Bändin sovitussilmä on syynännyt sävellyksiä entistä tarkemmin ja Laehiin ja Intenseen verrattuna ollaan aivan eri planeetalla. Biisejä rakennellaan tyylikkäästi kohti kliimakseja, joita on yhtä biisiä kohti useampia. Varsinkin väliosat sinkoutuvat esiin, sillä vaikka ne usein poikkeavat täysin pääteemasta, ne ovat silti kumman luonnollisia. Uudenlaisesta itsensä peliin laittamisesta kertovat My Starin valloittavat kansanmusiikkivaikutteiset kitaraharmoniat, Frozen Swanin jalkaa lattiaan -humppapoljento ja Beautiful Deathin lopun kirkkourut. Lauri Tuohimaa tarjoaa monenmoista laulutyyliä, koko osaamisensa, ja rouskutuksesta liikahdetaan kohti jylhää puhdasta tyyliä sekä rockimpia vetoja. ETOSin Altti Veteläinenkin käy möräyttämässä.

Embrazen metallissa on toki moderneja piirteitä, mutta vahvin valtti on koko ajan läsnä oleva 70-luvun jytämeininki. Tässä olisikin perinteisen hevin ystäville vaihtoehtoa ainaiseen power-virtaan, jota ei kohta kukaan jaksa nauramatta katsoa. Erityisesti lämmittävät kitaraharmonioiden ja -melodioiden seasta ponnistavat kirpeät soolot, jotka ovat metalliakin vuosia määrittäneiden soolottomien aikojen jälkeen tervetulleita.