Pitkään näytti siltä, että brittiläinen Engineers jäisi yhden levyn mittaiseksi projektiksi. Yhtyeen nimeä kantanut, vuonna 2005 ilmestynyt kiitetty debyytti sai kuin saikin lopulta seuraajan viime vuonna upeasta Three Fact Faderista, jolla yhtye monipuolisti sointiaan urakalla.
Engineers on myynyt sielunsa utuisille tekstureille, kaiutetuille kitaroille ja harmonialauluille. Melodisesti yhtyeen kappaleet muistuttavat monasti Elbow’n tai Dovesin seesteisestä charmista, mutta efektoitu yleissointi on lähempänä Cocteau Twinsin ja Slowdiven toismaailmallista vaellusta.
In Praise Of Morea tehtäessä yhtyeen miehistöön liittyi elektronisen utupopin guruna pidetty saksalainen Ulrich Schnauss, joka tunnetaan laadukkaan soolotuotantonsa ohella kysyttynä remiksaajana. On siksi luonnollista, että In Praise Of Moren haltioituneet ja pysäyttävät kappaleet soivat aikaisempaa koneellisemmin.
Subtoberin pahaenteisesti länkyttävä basso vie mielikuvat välittömästi Massive Attackin suuntaan. Ällistyttävän hieno Twenty Paces yhdistää yhtyesoittoon kekseliäästi kontrabasso-sampleja ja huipentuu lopussa sellaiseen syntikkamyrskyyn, jonka tunnistaa vain ja ainoastaan Schnaussin tekemäksi. Levyn sähäkkä nimikappale kaahaa elektronisen Primal Screamin hengessä mutta huomattavasti melodisemmin.