Todettakoon tosiasia heti kärkeen: Suomessa ei levytetty 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kahta cd-levyllistä psykedeelistä hippimusiikkia. Ansioitunut populaarikulttuuriarkeologi Jukka Lindfors on toisin sanoen suoriutunut mahdottomasta tehtävästä kootessaan käsillä olevan kokoelman.
Erittäin hyvin toimitettu paketti onkin ruopaistu kasaan sangen avaran psykedeliamääritelmän pohjalta. Psychedelic Phinland-levyllä kuullaan niin kansainvälisten mallien mukaista ”normaalia” psykerokkia, iskelmälaulajien ja folkkareiden ajankohtaisrimpuilua kuin avantgarde-taiteen piiriin lukeutuvaa kokeel-lisempaa sekoiluakin. Kirjavasta kattauksesta kasvaa hauska ajankuva ja kulttuurihistoriallisesti erittäin antoisa trippi.
Puhtaasti musiikillisen elämyksen tasolla kotimaisen hippiyden ja undergroundin katselmus tarjoaa aika raskaan reissun. Psykedeelisenä rockina toimivinta antia edustavat vanhat tutut nimet, kuten Blues Section, Wigwam, Pekka Streng ja Hector, jonka Narnia-hiimailu soi todella komeasti. Jukka Kuoppamäki puolestaan on Jukka Kuoppamäki vaikka hasiksessa paistaisi, eikä Apollo-yhtyeen kantaaottava hippijytä tai lahtelelaisen Charliesin kvasivallankumouksellinen paapatus tarjoa kummoista taidenautintoa – lähinnä päinvastoin. Tunnetut underground-ryhmät Sperm ja Suomen Talvisota 1939-40 saavat liittolaisineen varsin runsaasti tilaa kokoelmalla ja tuovatkin keitokseen mukaan aidon häröilyn tason.
Friikkailu on varmasti ollut vilpitöntä ja taustalla poreilleet periaatteet tekijöilleen todella tärkeitä. Sääli, että kakkos-cd:n täyttävät underground-harvinaisuudet kuulostavat lähinnä näsäviisaalta älykköhuumorilta.