GENE SIMMONS: Asshole

Viiden biisin ennakkolevy vihjaili, että padre olisi sittenkin kykenevä sooloartistiksi. Jo vuonna 1977 Jelly Roll -nimellä väsätty Sweet & Dirty Love pelaa Kissin keinoilla, norjalaiselta Shirleys Temple -bändiltä ostettu Asshole ironisella kertosäkeellään ja myös Psycho Circusilta pois jäänyt Carnival Of Souls jyskyttää messevästi.

Kun koko albumi paljastuu, alkaa epäuskoinen selailu; eihän God Of Thunder ole voinut laskea levylle näin mitätöntä materiaalia? Kieli pitkällä läähättävästä rock'n'roll-demonista ei tule kravattikaulaista yökerhoviihdyttäjää ilman vakavia säröjä uskottavuudessa.

Jos teet aina samaa, haukutaan. Jos yrität erilaista, haukutaan kovempaa. Näinhän se menee. Mutta erilainenkin pitäisi pystyä tekemään luonnollisen oloisesti, ja vähintäänkin musiikkityylillä, jonka jollain tavalla hallitsee. Whatever Turns You Onin viihdemusiikki, Dogin drum'n'bassin ja iskelmän flirtti ja Beautifulin Beatles-poppi eivät istu Simmonsille alkuunkaan. Kaiken lisäksi miess vetää version Prodigyn Firestarterista…

Ylivertaisten bändilevyjen tekijä on osoittanut nyt kahdesti, että näkemys karkaa, kun ketjukaverit eivät ole ympärillä. Vuoden 1978 soololla on legendaarisuusarvonsa, Assholella hassu nimi.