Ammattimuusikoista kasattu The Giant Leap on uusi tulokas suomalaisen valtavirran poprockin saralla. Yhtyeen musisointi tuo vahvasti mieleen Bon Jovin, Maroon 5:n ja ne loputtomat jenkkiorkesterit, jotka eivät häpeä laittaa kourallista sokeria maapähkinävoikerroksen päälle. Kappaleet kunnioittavat esikuviaan, ja onkin hämmästyttävää, kuinka hienosti jenkkien meininkiä pystytään mukailemaan. Ei tätä suomalaiseksi yhtyeeksi heti uskoisi. Ei ihme, että The Giant Leap kiinnitettiin jo lämmittelemään Bryan Adamsiakin.
Yhtyeen keulakuvalla Sebastian Rejmanilla on kaunis ääni, mutta kappaleet ovat valitettavan tavallisia ja hengettömiä. Pelkästään MySpacessa pyörii satoja levysopimuksettomia amerikkalaisyhtyeitä, jotka eivät ehkä ole yhtä huoliteltuja kuin The Giant Leap, mutta jotka lataavat musiikkiinsa kasapäin enemmän tunnetta.
Siinä missä Sunrise Avenue, Poets Of The Fall ja heidän aikalaisensa ruokkivat ilmaisuaan skandinaavisen kolealla tunnelmalla, The Giant Leap kuulostaa standardoidusti kansainväliseltä.