GORILLAZ: Demon Days

Gorillazista on kehkeytynyt vuosituhannen tähän asti tuottoisin vitsi. Damon Albarnilla riitti ideoita, jotka eivät sopineet Blurin tarkoituksiin. Jamie Hewlett kehitteli "yhtyeen" neljälle jäsenelle piirroshahmot: kehnohampainen ja isotteleva basisti Murdoc, tyhjäpäinen syntikkasöpöliini 2D, roteva hiphoppari Russell ja aasialainen kitaraprinsessa Noodle. Eräänlainen nykyajan The Monkees ilman telkkarisarjaa ja vaivalloisia kiertueita oli valmis. Ensimmäinen albumi myi miljoonatolkulla ja Suomessakin kultalevyrajan tuolle puolen. Nyt Gorillazin Demon Daysin mainokset somistavat pääkaupunkimme ratikoiden kylkiä.

Pakkaus vetoaa nokkeluutta arvostavaan nuorisoon. Hip hopilla maustettu tarttuva pörinäpop kelpaa laajalle kuulijakunnalle. Aputuottajana häärii Grey Albuminsa ansiosta huippumuodikas Danger Mouse. Konebiitit, viulut ja sellot lomittuvat sopuisasti. Ikiaikaiset vaikuttajat häämöttävät ajanmukaisen pinnan alla. Every Planet We Reach Is Deadilla Albarn laulaa jollottaa kuin Ray Davies raukeimpana sunnuntainaan. Don't Get Lost In Heavenin sävelmä on silkkaa Beach Boysia.

Monessa tapauksessa pitkä vierailevien tähtien lista kielii itseluottamuksen puutteesta tai liian suuresta budjetista, mutta ei tällä kertaa. Juuri kun Gorillaz uhkaa käpertyä omaan näppäryytensä, suunvuoron saa Neneh Cherry, Roots Manuva tai De La Soul. Erityisen onnistuneita ovat kuorojen osuudet. Nimikappale jäisi aika vaisuksi ilman London Community Gospel Choiria. San Fernandez Youth Chorus tuo Dirty Harryn pimputukseen mukavasti iloa ja ilmettä. Dennis Hopper lukee vakuuttavasti The Velvet Undergroundiin viittaavan Fire Comin' Out Of Monkey's Headin, mutta miettikääpä, kuinka jylhältä se kuulostaisi John Calen äänellä.