GORILLAZ: Gorillaz

GORILLAZ
Gorillaz
Parlophone

Damon Albarn ja Dan The Automator muodostavat arveluttavan parin. Albarn tunnetaan Blur-yhtyeen laulajana, kun taas Automator on ansainnut kannuksensa Dr. Octagonin ja Handsome Boy Modeling Schoolin kaltaisten projektien parissa. Tina Weymouth (Talking Heads, Tom Tom Club), Del Tha Funkee Homosapien (Hieroglyphics) ja Miho Hatorikaan (Cibo Matto) eivät esittelyjä kaipaa. Albumin visuaalisesta ilmeestä vastaa sarjakuvapiirtäjä Jamie Hewlett, joka vastaa yhdessä Albarnin kanssa Gorillazin taiteellisesta linjasta.
Gorillaz on kaikin puolin looginen jatko-osa Delin, levyn dekeistä vastaavan Kid Koalan ja Automatorin Deltron 3030 -albumille, jolla Albarn vieraili. Suurin ero Gorillazin ja Deltronin välillä on Gorillazin painopiste. Se sijoittuu etäämmälle hip hop -kartalta, mistä muodostuu levyn keskeisin ristiriita: värikkäät ainesosat eivät sekoitu keskenään eivätkä ne ole liiemmin tasapainossakaan. Albarnin sävellykset eivät kohtaa Automatorin tunnetusti monisäikeistä biittiä yllättävässä kulmassa. Albarn olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa laulunsa Blurille, vain sovitusvaihe on tavallisesta poikkeava. Toisaalta Automatorin räätälöimä tuotanto ei poikkea hänen tavanomaiseen tarkoitukseen rakentamistaan biiteistä.
Kaikkiaan Gorillaz päätyy enimmäkseen helppoihin ratkaisuihin ja itsetarkoitukselliseen eklektisyyteen niin musiikin kuin soundimaailmankin puolesta. Hip hop, Hewlettin taiteilu ja monipuoliset muusikot ovat vain mausteita ja työkaluja Albarnin turvallisessa kokeilussa. Gorillaz on hauskaa, välillä rehellisesti päätöntä ja arkipäiväisen runollista pop-musiikkia. On aiheellista väittää, että Gorillaz on arvoituksettomuudessaan vähemmän kuin osiensa summa.